Kategoria: koulutus

Mitä tehdä musatunnilla 2 -kurssi, tuttavallisemmin MTMT2, järjestettiin 12. – 14.6.2017 Järvenpään seurakuntaopistolla. Kurssin ensimmäinen kierros nousi ilmiöksi vuosina 2015 ja 2016 ja se toteutettiin yhteensä kolme kertaa. Molempien kurssien vastuullisena järjestäjänä on toiminut JaSeSoi ry. Koulujen musiikinopettajat ry on ollut yhteistyökumppanina molemmilla kerroilla.

”Mitä tehdä musatunnilla” FB-ryhmässä on tällä hetkellä yli 7500 jäsentä. Jari Huvilan perustaman ja jo vuosia Pietu Halosen ylläpitämän ryhmän parissa syntyi reilu pari vuotta sitten spontaaneja keskusteluja FB-ryhmäläisten tapaamisista. JaSeSoi ry tarttui ideaan ja niin syntyivät tasokkaat koulutukset, joiden työpajojen lomaan mahtuu musiikkileirihengessä myös paljon vapaamuotoista tutustumista muihin musiikinopettajiin. Kesäkuussa 2017 kurssille osallistui reilut 40 musiikinopettajaa ja luokanopettajaa. Kouluttajina toimivat Pietu Halonen, Terhi Oksanen, Merzi Rajala ja Arja Paju. Kurssin ”emäntänä” toimi Terhin lisäksi myös Soili Perkiö, jonka ohjaukseen kurssilaiset pääsivät aamunavauksissa ja iltaohjelmissa.

Kurssin suunnittelusta vastuussa ollut trio Pietu Halonen, Terhi Oksanen ja Soili Perkiö kertoivat pyrkineensä koulutusta suunnitellessaan laaja-alaisuuteen sekä opetussuunnitelman eri alueiden huomioimiseen. Mukana oli bändisoittoa ja TVT-taitoja (Pietu Halonen), maailmanmusiikkia (Arja Paju) sekö rytmimusiikin laulamista (Merzi Rajala). Punaisena lankana oli opettajan oman muusikkouden kehittäminen, ryhmän hallinta ja opetusprosessin suunnitteleminen, joihin Terhi Oksasen pajoissa syntyi monia omaa opettajuutta haastavia ajatuksia.

Itse osallistujana ihailin työpajojen jatkumoa, mikä oli taitavan suunnittelun, mutta myös kouluttajien aiemman yhteistyön ja kemian tulosta.  Saatoimme Terhin Oksasen pajassa pohtia sykkeen ja alajakojen merkitystä, joiden ymmärtämisen ongelmat saattavat aiheuttaa esimerkiksi sen, että vaikkapa lehmänkellon soittaminen neljäsosissa on oppilaan mielestä tappavan tylsää. Miten opettaja voi silloin herättää oppilaassa muusikkouden idun hereille? Samaa teemaa jatkoimme Merzi Rajalan pajassa, jossa improvisoimme laulaen monille aivan uusilla työtavoilla. Samat sykkeen ja alajakojen problematiikat tulivat esille improvisoinnin opettamisessa. Tästä edettiin Arja Pajun kuubalaisiin ja burkina fasolaisiin rytmeihin, joissa polyrytmisyys ja moniäänisyys nostettiin taas uudelle tasolle.

Vaikka suomalaisessa musiikkikasvatuksessa onkin vakiintunut koulustarjonta, esim. KMO:n syys- ja kevätpäivät, JaSeSoin musiikkipedagoginen koulutusohjelma ”Orff-kurssit” ja vuosittaiset rytmiseminaarit, koulutuksen järjestäjät näkevät Mitä tehdä musatunnilla -kursseilla oman roolinsa. Kohderyhmän kaikilla osallistujilla on sama fokus eli peruskoulujen ja lukioiden musiikinopetus. Siksi myös kouluttajiksi oli haettu opettajia, joilla on jalat vankasti koulussa ja luokkahuoneessa. Toisaalta myös osa kouluttajista ei työskennellyt koulumaailmassa, joten heiltä saatiin ihan uutta näkökulmaa. Terhi Oksasen mukaan oman opettajuuden tankkia on välillä tankattava. Koulumaailmassa työskenteleville koulutukselle on aina tarvetta oman inspiroitumisen ja jaksamisen vuoksi. Kursseilla käyty keskustelu edistää myös sitä, että kouluissa olisi entistä yhdenmukaisempi käsitys, mitä on hyvä musiikkikasvatus, jota me lasten ja nuorten kanssa teemme. Kurssit olivat tiiviitä päiviä ja suurin osa opiskelijoista myös majoittui Seurakuntaopistolla. Pietu Halosen kokemuksen mukaan voisi sanoa, että puolet kurssin kohtaamisista tapahtuu pajoissa, mutta yhtä tärkeä toinen osa kahvipöydissä ja illanvietoissa.

Porvoolainen luokanopettaja Heidi Rytkönen oli pohtinut ennen kurssille tuloaan, olisiko kurssilla hänelle luokanopettajana annettavaa. Kokemukset Arja Pajun kurssilta kuitenkin rohkaisivat mukaan. Kurssin myötä Heidi kertoi saaneensa paljon positiivisuutta ja iloa musiikinopetukseen ja erilaisen oppilaitten kohtaamiseen. ”Kurssilla sai paljon rytmiä, laulua ja etenkin uutta tapaa tehdä asioita. Luokanopettajat ja aineenopettajat tekivät töitä rinta rinnan työpajoissa ja kokemus oli, että työtä tehdään yhdessä. Tuntui siltä. että pajoista sai paljon irti, aivan osallistujan lähtötasosta riippumatta.”

Musiikinopettajat Katja Rautionaho Lahdesta ja Milla Pohjola Kotkasta olivat kokeneita kursseilla kävijöitä. Katjan mukaan Mitä tehdä musatunnilla -kursseille löytyy kuitenkin paikkansa muiden kurssien joukossa. Tekeminen on intensiivistä ja kesällä lomatunnelmissa ollaan jo irti koulumaailman arjesta. Milla piti hyvänä uusia kouluttajia, esim. Merzi Rajalan pajasta, josta sai eväitä koulumaailman lisäksi myös kuoronjohtoharrastukseen. Myös tutut kouluttajat Terhi ja Soili saivat kiitosta takuuvarman pedagogiansa vuoksi. ”Kurssi vahvisti ajatusta kehollisuudesta ja siitä, että sen voisi ottaa haltuun heti. Lämppärit ja muut harjoitukset auttavat siihen, että musiikki vie opetusta eteenpäin, eikä se opettajan puhe.”, pohti Katja. Millan kokemuksen mukaan ajatuksia herättävän kurssin jälkeen tekisi mieli syksyllä ”räjäyttää koko pakki uusiksi”. Tai ainakin pitää mielessä kehollisuus ja toiminnallisuus – oli oppimistilanne mikä tahansa.

”Mitä tehdä musatunnilla” FB-ryhmä oli monelle kurssilaiselle tärkeä virtuaalinen opettajainhuone. Ryhmässä käydyille keskusteluille saatiin lihaa ja verta kolmen päivän aikana. Kohtaamme siis siellä tulevan lukuvuoden aikana, mutta monesta suusta kuuli  Järvenpäässä saman toiveen: Kiitos ja lisää tällaista!

 

Mervi Paalanen

Kirjoittaja on musiikinopettaja, luokanopettaja ja Koulujen musiikin opettajat ry:n hallituksen jäsen

Kuva: JaSeSoi ry.