Marja-Leena Juntunen nimitettiin Taideyiopiston Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen tieteelliseksi professoriksi maaliskussa 2017. Lokakuun viimeisellä viikolla osana musiikinopettajankoulutuksen 60-vuotisjuhlaviikkoa kuultiin Juntusen virkaanastujaisesitelmä, jossa hän käsitteli musiikinopettajaihanteita ennen ja nyt. Esitelmä oli nimeltään ”Musiiinopettajaihanteita ennen ja nyt: musiikinopetuksen laaja-alaisesta ammattilaisuudesta kohti yhteiskunnallista vastuuta.”
Esitelmässään Juntunen tarkasteli niitä musiikinopettajaihanteita, joita voidaan tunnistaa musiikinopettajakouluksessa ja sekä sen kehittämistyössä. Hän kiteytti ne kolmeen keskeiseen ihanteellisen opettajan tavoitteeseen:
- Musiikinopettajan tulee kyetä toteuttamaan valtakunnallisia opetussuunnitelmia tai niiden perusteita
- Musiikinopettajalla tulee olla valmiudet toimia aikakaudelle tyypillisten opettajaihanteiden mukaisesti
- Musiikinopettajalla tulee olla valmiuksia vastata yhteiskunnan ja työelämän jatkuvasti muuttuviiin haasteisiin.
Yhteiskunnallisien, tutkimuksellisien ja pedagogisien valmiuksien kehittäminen sekä syvennetty ja laajennettu aineenhallinta antavat suuntaviivoja tänä päivänä musiikinopettajan ammatilliselle osaamiselle.
Esitelmässään Juntunen tarkasteli musiikinopettajankoulutuksen historiaa ja sen vaikutusta nykypäivään. Koulutuksen suurin rakenteellinen ja sisällöllinen uudistus toteutettiin 1970-luvulla Ellen Urhon johdolla. Paineita opettajankoulutuksen uudistamiselle toi peruskoulu-uudistus, jossa laulunopetus muuttui musiikinopetukseksi ja yksiäänisen laulun ja taidemusiikin rinnalle tuli myös rytmimusiikki, kansanmusiikki, improvisointi ja musiikkiliikunta. Peruskoulu-uudistuksen myötä myös opetusvirat muodostuivat yläkoulun ja lukion yhteisiksi.
Juntusen mukaan musiikinopettajankoulutuksen kehittämiseen vaikuttivat Urhon näkemykset musiikinopettajasta ja tämän koulutuksesta. Jotta musiikinopettajan palkkaus ja arvostus olisi tasa-arvoinen suhteessa muihin aineenopettajiin, tutkinnon tuli vastata muiden aineenopettajien tutkintoa. Lisäksi musiikinopettajan tulisi olla didaktisesti ajatteleva sekä pedagogisesti taitava ja hänellä tulisi olla kyky soveltaa valmiuksiaan erilaisten oppijoiden parissa. Musiikinopettajan tulisi olla all around – muusikko halliten useita musiikkityylejä ja soittimia sekä kyky musiikin luovaan tuottamiseen. Laaja-alaisen osaamisen lisäksi musiikinopettajalla tulisi olla yksi erityisen vahva erikoisalue ja tämän johdosta koulutukseen lisättiin erikoistumisopinnot. Näiden edellä mainittujen osaamisalueiden lisäksi musiikinopettajalla tulisi olla valmiuksia tieteelliseen kirjoittamiseen ja tämän johdosta opintoihin sisällytettiin pienimuotoinen tutkielma. Urhon vaikutus musiikinopettajankoulutukseen ja sen kehittymiseen sellaiseksi, mitä se on tänä päivänäkin, onkin ollut merkittävä.
Juntusen mukaan tutkimusopinnot ja musiikkikasvatuksen tutkimus ovatkin kehittyneet merkittävästi 1980-luvulta tähän päivään. Koulutuksessa onkin vahvistunut ajatus kriittisesti reflektoivasta, opetustaan tutkivasta ja pedagogisesti kehittävästä opettajasta. Puhumisesta, kirjoittamisesta ja reflektiosta onkin tullut keskeinen osa opiskelijan työkalupakkia ja itse koulutusta.
Tulevaisuuden visioita Juntunen maalaileekin ensimmäisten vuoden opiskeiljoiden kirjoituksista, joissa he kuvaavat ajatuksiaan ihanteellisesta musiikinopetuksesta. Näissä kirjoituksissa opettaja on pedagogisesti tiedostava ja läheinen oppilaidensa kanssa. Musiikinopetus on elämyksellistä, kannustavaa, monipuolista, kollaboratiivista ja taiteiden välistä. Pedagogisten opintojen kehittäminen onkin yksi koulutuksen keskeinen osa-alue. Opiskelijoiden ymmärrys suomalaisen musiikki- ja taidekasvatuksen kentästä kokonaisuutena on myös koulutuksen haaste. Eri aineryhmien ja osastojen yhteiset pedagogiset opinnot mahdollistavat eri pääaineita opiskelevien vuorovaikutuksen ja luovat näin ollen pohjaa myös yli taide- ja ainerajojen menevälle yhteistyölle myöhemmässä työelämässä.
Juntunen painottaa musiikinopetuksen laadun ja tilan merkitystä. Opiskelijoiden ja valmistuvien opettajien kiinnostus ja sitoutuminen näihin perusteisiin tulisikin luoda jo opiskeluaikana. Jatkuvien uudistusten ja muutosten ajassa musiikinopetuksen roolista yhteiskunnassa tulee pitää huolta. Kaksoiskelpoisuus ja musiikin roolin vahvistaminen koulussa yleisesti toimivat opetussuunnitelmatyön ja kenttätyön kehittämisen pohjana sekä laajentavat musiikinopettajan työllistymismahdollisuuksia. Koska 2000-luvun opettajaihanne pohjautuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja eettisesti tiedostavaan pedagogiseen toimintaan, tulisi yhteiskunnallisen suuntautumisen näkyä jo koulutusvaiheessa. Juntunen väittääkin, että musiikinopettajaihanteen painopiste on jo siirtymässä enemmän yhteiskunnalliseen toimijuuteen ja vastuuseen kysyen miten musiikinopetus voisi vähentää eriarvoisuutta, torjua ilmastonmuutosta tai edistää globaalia solidaarisuutta?