Osallistu KMO:n kyselyyn uuden opsin musiikin valinnaisaineiden toteutumisesta

Ensimmäiset uuden opsin mukaiset 7. luokkalaiset ovat tehneet valintojaan tulevista valinnaisaineista. Kyselyn tuloksista rakennetaan yleiskuvaa valinnaismusiikin asemasta eri puolilla Suomea. Kyselyn tulokset julkistetaan kesään 2018 mennessä KMO:n Facebook- ja verkkosivuilla. Henkilöllisyytesi ei käy ilmi julkaistavista tuloksista. Vastausaikaa on 15.4.2018 asti.

SIIRRY VASTAAMAAN :
http://bit.ly/kmo2018-valinnaiskysely


Merkkaathan kalenteriisi-Kevätpäivät 2018 ja Vuoden Musiikinopettaja 2017 julkistamistilaisuus

Kevätpäivät la 3.3. 2018 Helsingin Kaupunginteatterissa. Työpajojen teemoina musiikki ja näyttämöilmaisu. Illan elämyksellinen osuutta vietämme Myrskyluodon Maijan parissa. Valittavissa myös Älä pukeudu päivälliselle. Ilmoittautuminen ja tarkemmat tiedot 2/2018.

Vuoden Musiikinopettaja 2017 on valittu määräaikaan tulleista perustelluista ehdotuksista. Hallitus teli päätöksensä yksimielisesti. Tulethan juhlimaan uutta Vuoden Musiikinopettajaa Educa-messuille julkistamistilaisuuteen Taitolavan äärelle la 27.1. klo 14.00-14.30


Syyskokous Tampereella Syyspäivien yhteydessä

Kaikki jäsenet ovat tervetulleita osallistumaan Koulujen Musiikinopettajat ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen sunnuntaina 1.10.2017 klo 13:00. Kokous pidetään Tammerkosken lukiolla Tampereella (Sammonkatu 2).

Osallistujat voivat ilmoittautua kokousmateriaalit saadaksesi sähköpostitse puheenjohtaja@koulujenmusiikinopettajat.fi Kokouksessa käsitellään ensi vuoden budjettia ja toimintasuunnitelmaa sekä valitaan hallitus vuodelle 2018. Uudet hallituslaiset ovat myös lämpimästi tervetulleita joten jos olet innostunut tuomaan oman panoksesi suomalaisen musiikkikasvatuksen kehittämiseksi ja yhteisten asioidemme ajamiseksi niin lisätietoja saa mm. nykyiseltä puheenjohtajalta Maiju Laurilalta sähköpostitse tai puhelimitse (puheenjohtaja@koulujenmusiikinopettajat.fi 0505602214).

 


Tervetuloa Syyspäiville 2017!

KOULUJEN MUSIIKINOPETTAJAT RY

SYYSPÄIVÄT 2017

Teema: Musiikin monialaisuus kouluissa

Tammerkosken lukio (Sammonkatu 2, Tampere)

Kartta: http://bit.ly/syyspvkartta17

Ilmoittautuminen Koulujen musiikinopettajien Syyspäiville on Tammerkosken lukion toisen kerroksen aulassa. Sisään tullaan ovesta, jonka yläpuolella lukee Sampola. Pääaulaan tullessasi nouse portaat ylös toisen kerroksen aulatilaan. Ilmoittautumisen yhteydessä jaetaan nimikyltit ja lounasliput Tammerkosken koulutalolle, jonne on järjestetty molempina päivinä ruokailu. Autojen pysäköinnille on hyvin tilaa lukion pihalla. Pysäköintiluvan saat ilmoittautumisen yhteydessä.

Continue reading


Mitä tehdä musatunnilla 2 -kurssilla Järvenpäässä

Mitä tehdä musatunnilla 2 -kurssi, tuttavallisemmin MTMT2, järjestettiin 12. – 14.6.2017 Järvenpään seurakuntaopistolla. Kurssin ensimmäinen kierros nousi ilmiöksi vuosina 2015 ja 2016 ja se toteutettiin yhteensä kolme kertaa. Molempien kurssien vastuullisena järjestäjänä on toiminut JaSeSoi ry. Koulujen musiikinopettajat ry on ollut yhteistyökumppanina molemmilla kerroilla.

”Mitä tehdä musatunnilla” FB-ryhmässä on tällä hetkellä yli 7500 jäsentä. Jari Huvilan perustaman ja jo vuosia Pietu Halosen ylläpitämän ryhmän parissa syntyi reilu pari vuotta sitten spontaaneja keskusteluja FB-ryhmäläisten tapaamisista. JaSeSoi ry tarttui ideaan ja niin syntyivät tasokkaat koulutukset, joiden työpajojen lomaan mahtuu musiikkileirihengessä myös paljon vapaamuotoista tutustumista muihin musiikinopettajiin. Kesäkuussa 2017 kurssille osallistui reilut 40 musiikinopettajaa ja luokanopettajaa. Kouluttajina toimivat Pietu Halonen, Terhi Oksanen, Merzi Rajala ja Arja Paju. Kurssin ”emäntänä” toimi Terhin lisäksi myös Soili Perkiö, jonka ohjaukseen kurssilaiset pääsivät aamunavauksissa ja iltaohjelmissa.

Kurssin suunnittelusta vastuussa ollut trio Pietu Halonen, Terhi Oksanen ja Soili Perkiö kertoivat pyrkineensä koulutusta suunnitellessaan laaja-alaisuuteen sekä opetussuunnitelman eri alueiden huomioimiseen. Mukana oli bändisoittoa ja TVT-taitoja (Pietu Halonen), maailmanmusiikkia (Arja Paju) sekö rytmimusiikin laulamista (Merzi Rajala). Punaisena lankana oli opettajan oman muusikkouden kehittäminen, ryhmän hallinta ja opetusprosessin suunnitteleminen, joihin Terhi Oksasen pajoissa syntyi monia omaa opettajuutta haastavia ajatuksia.

Itse osallistujana ihailin työpajojen jatkumoa, mikä oli taitavan suunnittelun, mutta myös kouluttajien aiemman yhteistyön ja kemian tulosta.  Saatoimme Terhin Oksasen pajassa pohtia sykkeen ja alajakojen merkitystä, joiden ymmärtämisen ongelmat saattavat aiheuttaa esimerkiksi sen, että vaikkapa lehmänkellon soittaminen neljäsosissa on oppilaan mielestä tappavan tylsää. Miten opettaja voi silloin herättää oppilaassa muusikkouden idun hereille? Samaa teemaa jatkoimme Merzi Rajalan pajassa, jossa improvisoimme laulaen monille aivan uusilla työtavoilla. Samat sykkeen ja alajakojen problematiikat tulivat esille improvisoinnin opettamisessa. Tästä edettiin Arja Pajun kuubalaisiin ja burkina fasolaisiin rytmeihin, joissa polyrytmisyys ja moniäänisyys nostettiin taas uudelle tasolle.

Vaikka suomalaisessa musiikkikasvatuksessa onkin vakiintunut koulustarjonta, esim. KMO:n syys- ja kevätpäivät, JaSeSoin musiikkipedagoginen koulutusohjelma ”Orff-kurssit” ja vuosittaiset rytmiseminaarit, koulutuksen järjestäjät näkevät Mitä tehdä musatunnilla -kursseilla oman roolinsa. Kohderyhmän kaikilla osallistujilla on sama fokus eli peruskoulujen ja lukioiden musiikinopetus. Siksi myös kouluttajiksi oli haettu opettajia, joilla on jalat vankasti koulussa ja luokkahuoneessa. Toisaalta myös osa kouluttajista ei työskennellyt koulumaailmassa, joten heiltä saatiin ihan uutta näkökulmaa. Terhi Oksasen mukaan oman opettajuuden tankkia on välillä tankattava. Koulumaailmassa työskenteleville koulutukselle on aina tarvetta oman inspiroitumisen ja jaksamisen vuoksi. Kursseilla käyty keskustelu edistää myös sitä, että kouluissa olisi entistä yhdenmukaisempi käsitys, mitä on hyvä musiikkikasvatus, jota me lasten ja nuorten kanssa teemme. Kurssit olivat tiiviitä päiviä ja suurin osa opiskelijoista myös majoittui Seurakuntaopistolla. Pietu Halosen kokemuksen mukaan voisi sanoa, että puolet kurssin kohtaamisista tapahtuu pajoissa, mutta yhtä tärkeä toinen osa kahvipöydissä ja illanvietoissa.

Porvoolainen luokanopettaja Heidi Rytkönen oli pohtinut ennen kurssille tuloaan, olisiko kurssilla hänelle luokanopettajana annettavaa. Kokemukset Arja Pajun kurssilta kuitenkin rohkaisivat mukaan. Kurssin myötä Heidi kertoi saaneensa paljon positiivisuutta ja iloa musiikinopetukseen ja erilaisen oppilaitten kohtaamiseen. ”Kurssilla sai paljon rytmiä, laulua ja etenkin uutta tapaa tehdä asioita. Luokanopettajat ja aineenopettajat tekivät töitä rinta rinnan työpajoissa ja kokemus oli, että työtä tehdään yhdessä. Tuntui siltä. että pajoista sai paljon irti, aivan osallistujan lähtötasosta riippumatta.”

Musiikinopettajat Katja Rautionaho Lahdesta ja Milla Pohjola Kotkasta olivat kokeneita kursseilla kävijöitä. Katjan mukaan Mitä tehdä musatunnilla -kursseille löytyy kuitenkin paikkansa muiden kurssien joukossa. Tekeminen on intensiivistä ja kesällä lomatunnelmissa ollaan jo irti koulumaailman arjesta. Milla piti hyvänä uusia kouluttajia, esim. Merzi Rajalan pajasta, josta sai eväitä koulumaailman lisäksi myös kuoronjohtoharrastukseen. Myös tutut kouluttajat Terhi ja Soili saivat kiitosta takuuvarman pedagogiansa vuoksi. ”Kurssi vahvisti ajatusta kehollisuudesta ja siitä, että sen voisi ottaa haltuun heti. Lämppärit ja muut harjoitukset auttavat siihen, että musiikki vie opetusta eteenpäin, eikä se opettajan puhe.”, pohti Katja. Millan kokemuksen mukaan ajatuksia herättävän kurssin jälkeen tekisi mieli syksyllä ”räjäyttää koko pakki uusiksi”. Tai ainakin pitää mielessä kehollisuus ja toiminnallisuus – oli oppimistilanne mikä tahansa.

”Mitä tehdä musatunnilla” FB-ryhmä oli monelle kurssilaiselle tärkeä virtuaalinen opettajainhuone. Ryhmässä käydyille keskusteluille saatiin lihaa ja verta kolmen päivän aikana. Kohtaamme siis siellä tulevan lukuvuoden aikana, mutta monesta suusta kuuli  Järvenpäässä saman toiveen: Kiitos ja lisää tällaista!

 

Mervi Paalanen

Kirjoittaja on musiikinopettaja, luokanopettaja ja Koulujen musiikin opettajat ry:n hallituksen jäsen

Kuva: JaSeSoi ry.


Lasten Laulukaupunki ry myöntää vuoden 2017 Hyvätuuli –palkinnon Jussi Rasinkankaalle

Palkinto on myönnetty vuodesta 2003 ja sillä halutaan kiittää ja kannustaa ansioitunutta musiikintekijää, joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut suomalaiseen lastenmusiikkiin. Palkinto luovutetaan Salossa Lasten laulufestivaalien aikana ja itse palkinto on Edu Kettusen tekemä uniikkiteos, purjevene.

Jussi Rasinkankaan lastenmusiikki on ilahduttanut ja koskettanut jo 30 vuotta

Lastenmusiikki ja koko lastenkulttuuri tarvitsee juuri Jussi Rasinkankaan kaltaisia pitkän linjan uupumattomia puurtajia ylläpitämään uskoa lapsuuteen ja lapsiin sekä musiikin hyvää tekevään voimaan. Jussin kauniit laulut ovat löytäneet tiensä kuulijoiden sydämiin ja niitä lauletaan kouluissa kautta maan.

Jussi on tuottelias säveltäjä. Sävellystyötä hän on tehnyt vuodesta 1988 lähtien ja Teostossa on häneltä yli 1000 laulua, joista levytettyjä on 700. Lastenlaululevytyksiä on yli 100 ja lauluja on runsaasti myös ala-asteen musiikin oppikirjoissa.

Salossa Jussi Rasinkangas on voittanut Vuoden uusien lastenlaulujen sävellyskilpailun neljä kertaa ja osallistunut finaaliin sen lisäksi kymmenellä muulla laululla. Jussi Rasinkangas kertoo tuoreimmista lastenmusiikin kuulumisistaan, että parhaillaan on valmistumassa ”Tapio” – Lastenlaulusarja sinfoniaorkesterille sekä lapsikuorolle 2017 Jaakko Jauhiaisen sovituksin ja lokakuussa on ensikonsertti Oulussa. Oulun kaupunginorkesteri ja Pakkalan musiikkiluokat esittävät teoksen ja sen jälkeen laulusarjan tarkoituksena on kiertää Suomen eri konserttisaleja. Tämän uuden teoksen nimikappale TAPIO voitti vuonna 2004 Salossa uusien lastenlaulujen sävellyskilpailun. Edellinen, Petri Juutilaisen sinfoniaorkesterille sovittama kokonaisuus ”Lentävä matto” syntyi vuonna 2003 ja on kiertänyt laajasti Suomen kaupungeissa. Siinä oli mukana Salossa kisanneista lauluista Pingviinit ja Tyttö Lapinmaan. Tuona samana vuonna Jussi Rasinkangas valittiin Suomessa myös Vuoden lastenlaulusäveltäjäksi.


Vuoden musiikinopettaja Maija Kukilan luokka on koulun sydän

Koulujen Musiikinopettajat ry palkitsi tammikuussa Maija Kukilan Vuoden musiikinopettajaksi. Kukila on toiminut Juankoskella, nykyisen Kuopion alueella, musiikin lehtorina vuodesta 2000.

Juankosken vuosina Kukilan työhön on kuulunut paljon muutakin kuin vain koulun musiikinopetusta. Kukilan mukaan työhön on mahtunut “bändikarusellia” ja musiikinteorian opetusta musiikkiopistossa. Lisäksi hän on vetänyt kansalaisopiston bändiopetusta sekä pianon, viulun ja kitaran yksilö-opetusta. Hän on myös laulattanut vanhuksia ja  toiminut musiikinjohtotehtävissä paikallisessa näytelmäkerhossa. Musiikki on yltänyt myös vapaa-aikaan monien bändiviritelmien ja lukuisisten tapahtumien myötä, joihin Kukila on osallistunut niin muusikkona kuin järjestäjänä. Hän on ohjannut ja tuottanut monia poikkitaiteellisia projekteja oppilaidensa kanssa musiikinopetuksensa sisällä koulussa. Kukila esiintyy myös perheensä kanssa aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa lähialueilla.

Ei ikinä musiikinopettajaksi

Kukilan tie musiikinopettajaksi ei alkanut kovin lupaavasti. Kukilan ollessa itse koululainen, musiikinopetus ei antanut hänelle inspiraatiota ja se olikin hänen mukaan “turhin aine koko koulumaailmassa”. Alakoulusta hän muistaa pitäneensä niistä musiikintunneista, joihin oli liittynyt musiikkiliikuntaa ja vierailu vanhainkodissa. Vaikka musiikki ei Kukilaa alaluokilla houkutellut, hänelle sanottiin jo silloin, että hänestä tulisi hyvä musaope. “Ajattelin, että ei ikinä ja tässä sitä nyt ollaan unelma-ammatissa”, Kukila naurahtaa.

“Koulumaailma oli minulle turvapaikka ja viihdyin siellä”, Kukila jatkaa. Hän lähti opiskelemaan klassista musiikkia isoveljensä jalanjäljissä Kuopioon. Se oli Kukilan mukaan helppo ja turvallinen ratkaisu. Parasta Kuopion konservatorion opiskeluaikana olivat ne monet projektit, joissa hän sai olla mukana muusikkona ja nauttia taiteesta kokonaisuutena. Lapsesta asti Kukila on pitänyt poikkitaiteellisista jutuista. Lukioaikana tulevaisuutta suunnitellessaan vaihtoehtoina olivat mm. kuvaamataidon, käsityön tai matematiikan opettajan ammatit. Vaaka kallistui kuitenkin loppujen lopuksi musiikin puoleen.

Tutustuttuaan opiskeluaikana Kuopiossa muutamaan musiikinopettajaan, Kukila alkoi pohtia musiikkikasvattajan ammattia vakavammin. Hänelle avautui mahdollisuus kokeilla musiikinopettajan työtä ihan oikeasti. “Halusin kokeilla, mitä siellä koulussa oikeesti voisi tehdä musantunneilla, ennen kuin ajattelisin sitä alaa vakavasti tulevaisuuden ammatikseni.” Saatuaan paikan, Kukila innostui siitä heti. “Musakirjojen sisällysluettelon avulla tein kurssisuunnitelman, vein oppilaitani teatteriin, jazz-klubille, sinfonia-konsertteihin, ooppera-harjoituksiin… siihen minun opiskelijamaailmaan, mikä oli minulle tuttua. Oli ihana nähdä oppilaiden silmien avartuvan: ”ai tällaistakinko on olemassa.” Pyysin myös silloisia opiskelukavereitani vierailemaan tunneilleni aihepiirien mukaan kansantanssista opperaan. Halusin pitää sellaisia tunteja, missa itsekin viihdyin. Sillä tiellä ollaan”, Kukila kertoo. Kukila valmistui musiikinopettajaksi Oulun yliopistosta 2000. Hän on täydentänyt ammattitaitoaan myös draamakasvatuksen opinnoilla.

Tekemisen meininkiä

Suurimman ilon Kukila löytää työstään onnistumisien, oppilaiden innokkuuden ja hymyjen sekä tsemppaavien vanhempien kautta. “Minulla on aivan ihana työyhteisö, jossa voi jakaa ilot ja surut – oikeasti”, Kukila toteaa. Hän on saanut olla itse suunnittelemassa musiikkiluokkaansa. “Se on koulun sydän, keskellä koulua, akustiikka-oviseinä avautuu Agoraan (juhla/ruokailutilaan)”, Kukila kertoo. Musiikkiluokan keskeinen sijainti mahdollistaa sen, että laitteita ei tarvitse roudat koulun toiselta puolelta esityksiä varten. Koulussa on paljon välituntiesityksiä ja teemapäiviä, joissa oppilaat esiintyvät. Värimaailma on myös luova. Kukila tunnustaakin pitävänsä väreistä.

Kukila ammentaa uusia ideoita proggiksiin ympäröivästä maailmasta: televisiosta, teatterista, kirjasta, jonkun lausahduksesta tai hauskasta vitsistä. Yleensä se on myös koko projektin kantava voima. Tunnusomaista Kukilan projekteille on poikkitaiteellisuus. “ Tykkään ajatuksesta ”kaikille aisteille””, Kukila maalailee. Kukila antaa tunnustusta kouluyhteisölle: “Koulumme henki on, että rohkaistaan kokeilemaan ja kaikki, jotka vaan haluaa tai kenen aikatauluun käy saa osallistua”.

Keskeneräisyyden estetiikka

Keskeneräisyyden estetiikka – sen sanan Kukila oppi draamaopinnoissaan. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään. “Olen oppinut, että aina ei voi onnistua eikä kaikesta voi ottaa itseensä. Olen oppinut tiedostamaan rajallisuuteni ja toimimaan sen puitteissa”, Kukila kertoo ammatillisesta kasvustaan.

Koulumaailmassa aina mahtuu mukaan haasteellisia nuoria tai vanhempia. Kukilalle kouluarjessa haastellisimpina ja työläimpinä näyttäytyvät ne kasvatukselliset hetket, kun joku ei näe yhteisiä pelisääntöjä omikseen. Ne voivat olla hänen mukaan energiasyöppöjä, varsinkin jos oppilaan vanhemmilta ei saa tukea. Digiloikka tuottaa myös haasteita työhön, kun ei ole osaamista tai välineistöä riittävästi jatkuvan kiireen takia. Riviopettajan tulee nyt hoitaa myös monet paperityöt, jotka kanslisti hoiti ennen.

Yksin ja yhdessä

Kukila tekee paljon yhteistyötä opettajien kanssa niin oman koulun sisällä kuin ulkopuolellakin. Yhteistyön tuloksena syntyy yhteisiä tapahtumia ja konserttivierailuja. Pääsääntöisesti työ on kuitenkin yksinäistä. Siinä on Kukilan mukaan hyvät ja huonot puolensa. “Hyvänä koen, että olen saanut räätälöidä oman työni näköisekseni ja opetustila on omassa käytössäni”, Kukila kertoo. Luokka on siis aamulla sen näköinen, kun sen edellisenä päivänä on jättänyt.

Koulun musiikki tänään

Musiikkikasvatuksen koulutukselle ja sen monipuolisuudelle Kukila nostaa hattua. “Oulussa oli ihan huippua. Niitä oppeja edelleen ammennan”, Kukila toteaa. Suomalaisen musiikinopetuksen kantavana voimana onkin pätevät ja innostuneet opettajat kentällä. Kukilan mukaan jokainen opettaa persoonallaan ja jälki on hyvää. Resursseista on aina pulaa ja siihen Kukila toivoisi tukea päättäjiltä. Hänen mukaansa loppujen lopuksi kaikki lähtee kuitenkin opettajista itsestään.

Koulumusiikin tehtäviksi Kukila mainitsee yleissivistyksen ja musiikin eri tyylien maistelun ja kokeilun. “Koulumusiikin tehtävä on mielestäni on olla läpileikkaus ja antaa ymmärrystä ja tarttumapintaa oppilaille musiikin monimuotoiseen maailmaan”, Kukila jäsentää. Musiikkiopisto, kansalaisopisto ja muut harrastepuolet tekevät puolestaan omaa työtänsä.

“Kylän musamaikkana” Kukila saa arvostusta osakseen. “Arvostan itse työtäni ja koen, että muutkin arvostaa”, Kukila kertoo. Pienellä paikkakunnalla musiikinopettaja saa tehdä niin paljon töitä, kuin haluaa ja jaksaa. Kuitenkin oman jaksamisen takia on tehtävä valintaa mihin osallistuu. Kukila on antanut keikkoja myös lukiolaisten hoidettavaksi. Monet kylän harrastekonserteista pidetään koulun Agorassa. Kukilan oppilaat hoitavat niihin äänentoiston ja valotekniikan. Näin musiikin esittämisen ja konsertien järjestämisen kulttuuri siirtyy myös nuoremmille polville. Kukilan mukaan Juankoskella on pitkät perinteet musiikin arvostuksessa ja innostunut ilmapiiri musiikin suhteen.

Tulevaisuutta kohti

Kukilaa harmittaa uuden opetussuunnitelman myötä vähentyneet alakoulun musiikin tunnit. Yksi tunti viikossa musiikkia on aivan liian vähän alakoululaisille kokonaisvaltaiseen oppimiseen. Tuntien vähentyminen on tuottanut Kukilalle  surua tälle lukuvuodelle hänen joutuessa jättämään monta mieluista oppimiskokonaisuutta pois opetuksesta. Kukila toivookin opetusuunnitelman kehittäjien ottavan tämän huomioon seuraavassa opetussuunnitelmassa. Omaa työtään Kukila aikoo jatkaa samaan malliin. Se lienee helppoa, koska hän saa olla työssä, josta tykkää.

 


Musiikki on aine, jossa kaikki kukat saavat kukkia

Kerttuli Palovaara palkittiin Koulujen musiikinopettajien kevätpäivillä huhtikuussa lukuvuoden 2015-2016 parhaasta pro gradusta. “Musiikki on aine, jossa kaikki kukat saavat kukkia”- Musiikinopettajien ja tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaaminen musiikintunneilla on aiheeltaan ajankohtainen ja nostaa esille erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamiseen liittyvät haasteet sekä musiikkikasvatuksen koulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen kehitystarpeet.

Kerttuli Palovaaran kiinnostus erityistä tukea tarvitsevia oppilaita kohtaan alkoi kasvaa opiskeluaikana Oulun yliopistossa. “Haluan ymmärtää ihmisiä, joilla on erityisiä haasteita elämässä”, Palovaara kertoo. Opiskeluaikanaan hän kohtasi tukea tarvitsevia oppilaita niin opetusharjoitteluissa kuin sijaisuuksia tehdessään. Heidän kohtaamisensa oli mielenkiintoista, mutta haasteellista. “Tunsin itseni neuvottomaksi, ja koska musiikkikasvatuksen opinnot eivät tarjonneet juurikaan erityismusiikkikasvatuksen tai erityispedagogiikan opintoja, halusin tutustua aiheeseen tarkemmin opinnäytetyössäni”, Palovaara muistelee.

Monipuoliset opinnot ammatillisen kehittymisen tukena

Musiikkikasvatuksen opintojen lisäksi Palovaara opiskeli musiikkiterapian perus- ja aineopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Musiikkiterapiaopinnot antoivat hänelle paljon ymmärrystä ja tietoa erityisryhmistä ja heidän taustoistaan, sekä siitä, miten heitä voitaisiin tukea musiikin keinoin. Opinnoissa käytiin käytännössä läpi erilaisia musiikkiterapiamenetelmiä, joita voidaan hyödyntää myös musiikkikasvatustyössä sekä musiikin vaikutuksia mm. aivojen kehitykseen, oppimiseen ja tunteisiin. Musiikkikasvatuksen opinnot puolestaan kehittivät esimerkiksi pedagogista ajattelua ja ryhmänhallintataitoja, jotka hyödyttävät myös musiikkiterapeutin työssä.

Gradun aihe on myös ajankohtainen, sillä vuoden 2011 perusopetuslain muutoksessa otettiin käyttöön kolmiportainen tuki kaikissa aineissa, myös musiikissa. Se tarkoittaa, että tukea tarvitsevat oppilaat pyritään integroimaan yleisopetukseen ja jokaisen opettajan tulee antaa oppilaalle hänen tarvitsemaansa tukea. Kuitenkin musiikinopettajien valmiudet kohdata erilaisia oppijoita vaihtelevat suuresti.

Erityispedagogiikan tarve musiikkikasvatuksen koulutuksessa

Palovaaran mukaan opintoihin tulisikin sisältyä nykyistä enemmän erityismusiikkikasvatuksen ja erityispedagogiikan opintoja. Erityisryhmistä, kolmiportaisesta tuesta ja musiikin vaikutuksista tulisi puhua enemmän. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka oppilaiden tuen tarve voidaan tunnistaa, millaisia haasteita oppilailla voi olla musiikin opiskelussa, miten heitä voidaan tukea opiskelussa ja mitkä ovat musiikin mahdollisuudet erilaisten haasteiden kohtaamisessa. Palovaaran gradu antaakin paljon kehitysideoita opettajankoulutuksen tulevaisuutta ajatellen.

Kolmiportaisen tuen toteutus haasteellista

Palovaaran tutkimuksen mukaan yli puolet musiikinopettajista kokevat valmiutensa kohdata tukea tarvitsevia oppilaita hyviksi. Kuitenkin vastavalmistuneiden musiikinopettajien valmiudet ovat huomattavasti heikommat. “On selvää, että työssä oppii, sillä kyselyni tuloksien mukaan jo useamman vuoden työelämässä olleet musiikinopettajat ja musiikkia opettavat luokanopettajat kokivat valmiutensa kohdata tukea tarvitsevia oppilaita pääsoin melko hyviksi”, Palovaara kertoo.

Erityisopettajan pätevyyden omaavat opettajat erottuivat joukosta siinä, että he kokivat valmiutensa useimmin erittäin hyviksi. Erityispedagogiikan koulutus antaa siihen eväät. Kolmiportaisen tuen toteutus koettiin haasteellisimmaksi johtuen koulutuksen ja tiedonkulun ongelmista. Palovaara kuuluttaakin täydennyskoulutuksen ja työyhteisön tuen merkitystä. Moni opettaja kokee, etteivät he saa tarpeeksi tietoa oppilaiden taustoista eivätkä tukea oppilaiden vanhemmilta.

Palovaaran tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että musiikinopettajilla on käytössään paljon hyviä ja toimivia tukimuotoja. Oppimisen haasteiden, musiikin oppimista ja hyvinvointia tukevien vaikutusten sekä erityisryhmille soveltuvien musiikin opetusmenetelmien paremmasta tuntemisesta olisi kuitenin paljon hyötyä musiikinopettajan työssä. Aineistosta nousi esille myös työrauhaongelmien yleisyys ja tarve avustajalle musiikkiluokassa. Myös tilaratkaisut, jotka mahdollistavat opetukset eriyttämisen ja eriytetyt opetusmateriaalit, koettiin tärkeiksi.

Palovaaran mukaan taito-ja taideaineilla on suuri merkitys oppilaille. Niiden mahdollistamien onnistumisen kokemusten kautta oppilaat saavat itseluottamusta ja oppivat sinnikkyyttä. Musiikin tekemisen sosiaalinen luonne ja ryhmässä toimiminen kehittää myös sosiaalisia taitoja. Tutkimuksensa tuloksia Palovaara on päässyt testaamaan käytännössä, kun hän toimii parhaillaan musiikin tuntiopettajana Kajaanin lyseossa opettaen musiikkia ja kuvataidetta 7.-9.-luokkalaisille. Hänen luokassaan on näin keväällä epäilemättä upea kukkaloisto!

Kerttuli1 Kerttuli2