KMO etsii uutta Vuoden musiikinopettajaa

Koulujen musiikinopettajat on vuodesta 2015 valinnut innostavan ja ansioituneen musiikinopettajan KMO:n vuoden musiikinopettajaksi. Aiemmin tittelin ovat saaneet Pietu Halonen, Terhi Oksanen ja Maija Kukila.

Aiempien vuosien haastattelut löytyvät Yleistä KMO:sta – Vuoden musiikinopettaja takaa.

Jälleen on aika ehdottaa hyvää musiikinopettajaa palkinnon saajaksi vuodelle 2017.

Lähetä ehdotuksesi tästä linkistä 31.10. mennessä!


Syyskokous Tampereella Syyspäivien yhteydessä

Kaikki jäsenet ovat tervetulleita osallistumaan Koulujen Musiikinopettajat ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen sunnuntaina 1.10.2017 klo 13:00. Kokous pidetään Tammerkosken lukiolla Tampereella (Sammonkatu 2).

Osallistujat voivat ilmoittautua kokousmateriaalit saadaksesi sähköpostitse puheenjohtaja@koulujenmusiikinopettajat.fi Kokouksessa käsitellään ensi vuoden budjettia ja toimintasuunnitelmaa sekä valitaan hallitus vuodelle 2018. Uudet hallituslaiset ovat myös lämpimästi tervetulleita joten jos olet innostunut tuomaan oman panoksesi suomalaisen musiikkikasvatuksen kehittämiseksi ja yhteisten asioidemme ajamiseksi niin lisätietoja saa mm. nykyiseltä puheenjohtajalta Maiju Laurilalta sähköpostitse tai puhelimitse (puheenjohtaja@koulujenmusiikinopettajat.fi 0505602214).

 


Musiikkia yli ainerajojen- Syyspäivät 2017 rohkaisee uusiin aluevaltauksiin

Koulujen musiikinopettajat ry:n syyspäivät järjestetään tänä vuonna Tampereella 30.9.-1.10. 2017. Tämän vuoden teemana on ”Musiikin monialaisuus kouluissa”, jonka kautta pyritään antamaan eväitä monitaiteelliseen ja oppiainerajoja ylittävään musiikkikasvatukseen. Oppiaineena musiikin tulisi pystyä vastaamaan moniin sosiaalisiin, taloudellisiin ja globaaleihin yhteiskunnan haasteisiin.  Uuden opetussuunnitelman mukainen yhteisöllinen,  toiminnallinen ja ainerajat ylittävä musiikkikasvatus voi auttaa oppilaita näkemään maailmaa kokonaisuutena sekä edistää tiedon rakentumista ja ymmärtämistä yhdessä muiden kanssa.

Syyspäivien ohjelma tarjoaa monenlaisia taidekasvatuksen rajoja ylittäviä työpajoja. Yhtenä esimerkkinä on Tampereen konservatorion musiikkiteknologian lehtorin, Juha Sipilän, pitämä ”Syntetisaattorin mahdollisuudet” -työpaja. Omassa työssään Sipilä keskittyy erityisesti improvisaatiopohjaisen sähkömusiikin opettamiseen, sekä sähkömusiikin laboratorion kehittämiseen.  Sipilän mukaan syntetisaattorit ja sähkömusiikki elävät uutta renesanssia ja ne kuuluvat eri muodoissaan nykyaikaiseen musiikkituotantoon. Monet musiikkiohjelmat syntetisaattoreineen ovat ilmaisia ja toimivat myös mobiililaitteilla ja mahdollistavat näin yhä demokraattisempaa musiikkituotannon kehitystä.

”Sähkömusiikin säveltäminen ei välttämättä edellytä perinteisen instrumentin tai musiikin teorian hallintaa”, toteaa Sipilä. Hänen mukaansa koulumaailmassa sähkösoittimin sävellettyä musiikkia voidaan yhdistää helposti muihin kokonaisuuksiin, esimerkiksi videoprojekteihin, fysiikan ilmiöihin (taajuus, ylä-äänisarja, aaltomuoto, amplitudi) ja koodaukseen. Tällä hetkellä analogiseen signaalireititykseen perustuvat modulaariset syntetisaattorit elävät Sipilän mukaan voimakasta nousukautta. ”Vallalla on selkeästi digitalisaation vastaliike – onko kyseessä sitten analogisaatio?”, Sipilä kysyy.  Analoginen elektroniikka kiinnostaa yhä enenevässä määrin musiikintekijöitä – ehkä myös musiikkikasvattajia?  Syyspäivillä syntetisaattorityöpajassa tutustutaan levyesimerkkien avulla muutamiin klassisiin syntetisaattorisointeihin, ja rakennetaan ne sen jälkeen Roland System-1 –syntetisaattoreilla. Samalla opitaan syntetisaattorin rakennetta ja vähentävän synteesin perusperiaatteita.

Syyspäivillä voi tutustua myös lavarunouteen Harri Hertellin ”Spoken words – sanoista riimeiksi” -työpajassa. Hertell on helsinkiläinen runoilija, spoken word-artisti, dj ja kulttuurituottaja (AMK), joka on aktiivisesti ollut kehittämässä lavarunouden näkyvyyttä osana elävää kaupunkikulttuuria. Hertellin mukaan lavarunoudessa esitetään usein omia runoja  äänimaisemoinnin tai musiikin ryydittämänä, jolloin sitä voidaan kutsua nimellä spoken word – musiikki. ”Näkisin että spoken word -musiikin luominen voisi olla mielenkiintoinen osa taideopintoja”, Hertell pohtii.  Myös koulumaailmaan ja musiikkiluokkaan spoken word sopii mainiosti. Yhtymäkohdat esimerkiksi rap-musiikkiin saavat nuoret kiinnostumaan luontevasti lavarunoudesta.  Lavarunous antaa myös mahdollisuuden uusia keinoja ilmaisun kehittämiseen ja näkyväksi tulemiseen. ”Runouden ja musiikin yhdistäminen on myös helppo tapa lähestyä runoutta ja luoda jotakin uutta”, Hertell kannustaa ja toivoo sen ulottuvan myös laajemmin nuorisotoimintaan.

Lisäksi runous on hyvä esimerkki tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisuutta edistävästä taidemuodosta. Runouden harrastaminen ei vaadi isoja summia eikä kalliita tilojakaan. Hertellin mukaan maailmalla koulujen tai luokkien väliset poetry slam -kilpailut ovat hyvin yleisiä ja ne edistävät myös koulujen yhteishenkeä. Juuri runouden kollektiivinen luonne kiehtoo runouden ammattilaistakin. ”Haluan että runous tuo ihmisiä yhteen. Haluan että runoutta on nykyistäkin helpompi lähestyä. Haluan että runous on meidän kaikkien yhteinen asia”, Hertell visioi.

Syyspäivillä valitaan myös KMO ry:n uusi hallitus. Puheenjohtaja Maiju Laurila toivottaakin kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi sunnuntain syyskokoukseen ja yhdessä vaikuttamaan suomalaisen musiikkikasvatuksen kehittämiseen ja tulevaisuuden visiointiin.
 

 

 


Tervetuloa Syyspäiville 2017!

KOULUJEN MUSIIKINOPETTAJAT RY
SYYSPÄIVÄT 2017
Teema: Musiikin monialaisuus kouluissa

KMO:n syyspäivät järjestetään Tampereella 30.9. – 1.10.2017. Keskeisenä paikkana on Tammerkosken lukio (Sammonkatu 2). Sunnuntain Maniapajat ovat osana Tanssimania -tapahtumaa eri paikoissa ja syntetisaattorin mahdollisuudet Sähkömusiikin laboratoriossa. Vahvistettu aikataulu, pajajaot ja tarkemmat tilatiedot lähetämme ilmoittautumisen jälkeen. Oikein lämpimästi tervetuloa! Continue reading


Mitä tehdä musatunnilla 2 -kurssilla Järvenpäässä

Mitä tehdä musatunnilla 2 -kurssi, tuttavallisemmin MTMT2, järjestettiin 12. – 14.6.2017 Järvenpään seurakuntaopistolla. Kurssin ensimmäinen kierros nousi ilmiöksi vuosina 2015 ja 2016 ja se toteutettiin yhteensä kolme kertaa. Molempien kurssien vastuullisena järjestäjänä on toiminut JaSeSoi ry. Koulujen musiikinopettajat ry on ollut yhteistyökumppanina molemmilla kerroilla.

”Mitä tehdä musatunnilla” FB-ryhmässä on tällä hetkellä yli 7500 jäsentä. Jari Huvilan perustaman ja jo vuosia Pietu Halosen ylläpitämän ryhmän parissa syntyi reilu pari vuotta sitten spontaaneja keskusteluja FB-ryhmäläisten tapaamisista. JaSeSoi ry tarttui ideaan ja niin syntyivät tasokkaat koulutukset, joiden työpajojen lomaan mahtuu musiikkileirihengessä myös paljon vapaamuotoista tutustumista muihin musiikinopettajiin. Kesäkuussa 2017 kurssille osallistui reilut 40 musiikinopettajaa ja luokanopettajaa. Kouluttajina toimivat Pietu Halonen, Terhi Oksanen, Merzi Rajala ja Arja Paju. Kurssin ”emäntänä” toimi Terhin lisäksi myös Soili Perkiö, jonka ohjaukseen kurssilaiset pääsivät aamunavauksissa ja iltaohjelmissa.

Kurssin suunnittelusta vastuussa ollut trio Pietu Halonen, Terhi Oksanen ja Soili Perkiö kertoivat pyrkineensä koulutusta suunnitellessaan laaja-alaisuuteen sekä opetussuunnitelman eri alueiden huomioimiseen. Mukana oli bändisoittoa ja TVT-taitoja (Pietu Halonen), maailmanmusiikkia (Arja Paju) sekö rytmimusiikin laulamista (Merzi Rajala). Punaisena lankana oli opettajan oman muusikkouden kehittäminen, ryhmän hallinta ja opetusprosessin suunnitteleminen, joihin Terhi Oksasen pajoissa syntyi monia omaa opettajuutta haastavia ajatuksia.

Itse osallistujana ihailin työpajojen jatkumoa, mikä oli taitavan suunnittelun, mutta myös kouluttajien aiemman yhteistyön ja kemian tulosta.  Saatoimme Terhin Oksasen pajassa pohtia sykkeen ja alajakojen merkitystä, joiden ymmärtämisen ongelmat saattavat aiheuttaa esimerkiksi sen, että vaikkapa lehmänkellon soittaminen neljäsosissa on oppilaan mielestä tappavan tylsää. Miten opettaja voi silloin herättää oppilaassa muusikkouden idun hereille? Samaa teemaa jatkoimme Merzi Rajalan pajassa, jossa improvisoimme laulaen monille aivan uusilla työtavoilla. Samat sykkeen ja alajakojen problematiikat tulivat esille improvisoinnin opettamisessa. Tästä edettiin Arja Pajun kuubalaisiin ja burkina fasolaisiin rytmeihin, joissa polyrytmisyys ja moniäänisyys nostettiin taas uudelle tasolle.

Vaikka suomalaisessa musiikkikasvatuksessa onkin vakiintunut koulustarjonta, esim. KMO:n syys- ja kevätpäivät, JaSeSoin musiikkipedagoginen koulutusohjelma ”Orff-kurssit” ja vuosittaiset rytmiseminaarit, koulutuksen järjestäjät näkevät Mitä tehdä musatunnilla -kursseilla oman roolinsa. Kohderyhmän kaikilla osallistujilla on sama fokus eli peruskoulujen ja lukioiden musiikinopetus. Siksi myös kouluttajiksi oli haettu opettajia, joilla on jalat vankasti koulussa ja luokkahuoneessa. Toisaalta myös osa kouluttajista ei työskennellyt koulumaailmassa, joten heiltä saatiin ihan uutta näkökulmaa. Terhi Oksasen mukaan oman opettajuuden tankkia on välillä tankattava. Koulumaailmassa työskenteleville koulutukselle on aina tarvetta oman inspiroitumisen ja jaksamisen vuoksi. Kursseilla käyty keskustelu edistää myös sitä, että kouluissa olisi entistä yhdenmukaisempi käsitys, mitä on hyvä musiikkikasvatus, jota me lasten ja nuorten kanssa teemme. Kurssit olivat tiiviitä päiviä ja suurin osa opiskelijoista myös majoittui Seurakuntaopistolla. Pietu Halosen kokemuksen mukaan voisi sanoa, että puolet kurssin kohtaamisista tapahtuu pajoissa, mutta yhtä tärkeä toinen osa kahvipöydissä ja illanvietoissa.

Porvoolainen luokanopettaja Heidi Rytkönen oli pohtinut ennen kurssille tuloaan, olisiko kurssilla hänelle luokanopettajana annettavaa. Kokemukset Arja Pajun kurssilta kuitenkin rohkaisivat mukaan. Kurssin myötä Heidi kertoi saaneensa paljon positiivisuutta ja iloa musiikinopetukseen ja erilaisen oppilaitten kohtaamiseen. ”Kurssilla sai paljon rytmiä, laulua ja etenkin uutta tapaa tehdä asioita. Luokanopettajat ja aineenopettajat tekivät töitä rinta rinnan työpajoissa ja kokemus oli, että työtä tehdään yhdessä. Tuntui siltä. että pajoista sai paljon irti, aivan osallistujan lähtötasosta riippumatta.”

Musiikinopettajat Katja Rautionaho Lahdesta ja Milla Pohjola Kotkasta olivat kokeneita kursseilla kävijöitä. Katjan mukaan Mitä tehdä musatunnilla -kursseille löytyy kuitenkin paikkansa muiden kurssien joukossa. Tekeminen on intensiivistä ja kesällä lomatunnelmissa ollaan jo irti koulumaailman arjesta. Milla piti hyvänä uusia kouluttajia, esim. Merzi Rajalan pajasta, josta sai eväitä koulumaailman lisäksi myös kuoronjohtoharrastukseen. Myös tutut kouluttajat Terhi ja Soili saivat kiitosta takuuvarman pedagogiansa vuoksi. ”Kurssi vahvisti ajatusta kehollisuudesta ja siitä, että sen voisi ottaa haltuun heti. Lämppärit ja muut harjoitukset auttavat siihen, että musiikki vie opetusta eteenpäin, eikä se opettajan puhe.”, pohti Katja. Millan kokemuksen mukaan ajatuksia herättävän kurssin jälkeen tekisi mieli syksyllä ”räjäyttää koko pakki uusiksi”. Tai ainakin pitää mielessä kehollisuus ja toiminnallisuus – oli oppimistilanne mikä tahansa.

”Mitä tehdä musatunnilla” FB-ryhmä oli monelle kurssilaiselle tärkeä virtuaalinen opettajainhuone. Ryhmässä käydyille keskusteluille saatiin lihaa ja verta kolmen päivän aikana. Kohtaamme siis siellä tulevan lukuvuoden aikana, mutta monesta suusta kuuli  Järvenpäässä saman toiveen: Kiitos ja lisää tällaista!

 

Mervi Paalanen

Kirjoittaja on musiikinopettaja, luokanopettaja ja Koulujen musiikin opettajat ry:n hallituksen jäsen

Kuva: JaSeSoi ry.


Lasten Laulukaupunki ry myöntää vuoden 2017 Hyvätuuli –palkinnon Jussi Rasinkankaalle

Palkinto on myönnetty vuodesta 2003 ja sillä halutaan kiittää ja kannustaa ansioitunutta musiikintekijää, joka on merkittävällä tavalla vaikuttanut suomalaiseen lastenmusiikkiin. Palkinto luovutetaan Salossa Lasten laulufestivaalien aikana ja itse palkinto on Edu Kettusen tekemä uniikkiteos, purjevene.

Jussi Rasinkankaan lastenmusiikki on ilahduttanut ja koskettanut jo 30 vuotta

Lastenmusiikki ja koko lastenkulttuuri tarvitsee juuri Jussi Rasinkankaan kaltaisia pitkän linjan uupumattomia puurtajia ylläpitämään uskoa lapsuuteen ja lapsiin sekä musiikin hyvää tekevään voimaan. Jussin kauniit laulut ovat löytäneet tiensä kuulijoiden sydämiin ja niitä lauletaan kouluissa kautta maan.

Jussi on tuottelias säveltäjä. Sävellystyötä hän on tehnyt vuodesta 1988 lähtien ja Teostossa on häneltä yli 1000 laulua, joista levytettyjä on 700. Lastenlaululevytyksiä on yli 100 ja lauluja on runsaasti myös ala-asteen musiikin oppikirjoissa.

Salossa Jussi Rasinkangas on voittanut Vuoden uusien lastenlaulujen sävellyskilpailun neljä kertaa ja osallistunut finaaliin sen lisäksi kymmenellä muulla laululla. Jussi Rasinkangas kertoo tuoreimmista lastenmusiikin kuulumisistaan, että parhaillaan on valmistumassa ”Tapio” – Lastenlaulusarja sinfoniaorkesterille sekä lapsikuorolle 2017 Jaakko Jauhiaisen sovituksin ja lokakuussa on ensikonsertti Oulussa. Oulun kaupunginorkesteri ja Pakkalan musiikkiluokat esittävät teoksen ja sen jälkeen laulusarjan tarkoituksena on kiertää Suomen eri konserttisaleja. Tämän uuden teoksen nimikappale TAPIO voitti vuonna 2004 Salossa uusien lastenlaulujen sävellyskilpailun. Edellinen, Petri Juutilaisen sinfoniaorkesterille sovittama kokonaisuus ”Lentävä matto” syntyi vuonna 2003 ja on kiertänyt laajasti Suomen kaupungeissa. Siinä oli mukana Salossa kisanneista lauluista Pingviinit ja Tyttö Lapinmaan. Tuona samana vuonna Jussi Rasinkangas valittiin Suomessa myös Vuoden lastenlaulusäveltäjäksi.


ArtsEqual-hankkeen toimenpidesuositus: Oppilaan yhdenvertainen oikeus laadukkaaseen musiikinopetukseen peruskoulussa turvattava

Taideyliopiston koordinoima ArtsEqual-hanke tutkii, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto.

ArtsEqual-tutkimushanke koostuu kuudesta tutkimusryhmästä, joissa tulkitaan taiteen perinteistä asemaa Suomessa uudelleen siten, että taide ymmärretään tasapuolisesti kaikille kuuluvana peruspalveluna, joka edistää hyvinvointia laaja-alaisesti. Hanke tutkii myös taiteen mahdollisuuksia tasa-arvon ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Kouluissa, sosiaali- ja terveyssektoreilla ja taiteen perusopetuksessa toteutettujen osallistavien taidekasvatuksen ja taiteen interventioiden hyvinvointivaikutukset ovat myös hankkeen keskiössä. Hankkeessa esitetään suosituksia poliittisen päätöksenteon tueksi.

Taideyliopiston Sibelius Akatemian musiikkikasvatuksen professori Marja-Leena Juntunen on toimittanut toimenpidesuosituksen musiikinopetuksen merkityksestä peruskoulussa. Toimenpidesuositus tarjoaa koulujen rehtoreille ajankohtaista tutkimustietoa musiikinopetuksen tilasta peruskoulussa päätöksenteon tueksi. Suosituksessa ehdotetaan seuraavia toimenpiteitä:

  • Yläkouluun tulee palkata vain tehtävään muodollisesti kelpoisia musiikinopettajia
  • Vuosiluokilla 3-6 musiikin opetuksesta tulee vastata musiikin aineenopettaja tai vähintään musiikin sivuaineopinnot (25 op) suorittanut (tai vastaavat tietotaidot omaa) luokanopettaja.
  • Musiikkia tulee tarjota valinnaisena aineena: alakoulun kuudesta taide- ja taitoaineiden valinnaistunnista voitaisiin kohdistaa esimerkiksi kolme musiikinopetukseen ja yläkoulun vastaavista viidestä tunnista kaksi.
  • Musiikin kerhotunteja tulee olla tarjolla kaikille oppilaille.
  • Juhlien, konserttien ja muiden esitysten järjestämistä tulee suosia.
  • Musiikin resursseja tulee lisätä etenkin teknologian osalta.
  • Opettajien osallistumista musiikin täydennyskoulutukseen tulee tukea entistä vahvemmin.

Suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa on herännyt viime aikoina huoli suomalaisten oppilaiden PISA-tulosten heikkenemisestä. Keskustelua oppimisen merkityksestä ja osaamisen tasosta ei kuitenkaan käydä. Moni peruskoulujen rehtori näkee kuitenkin taide- ja taitoaineiden oppimisella olevan paljon tai erittäin paljon merkitystä oppilaiden kehitykselle. Onkin tutkittu, että musiikinopetus edistää oppilaan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja sen yhteistoiminnalliset ja osallistavat oppimismuodot lisäävät yhteisöllisyyttä. Sosiaalisten ja yhteisöllisten etujen lisäksi musiikin harrastamisella on tutkittu olevan vaikutuksia esimerkiksi matemaattisiin taitoihin, kielelliseen muistiin, lukutaitoon ja visuo-spatiaaliseen prosessointiin.

Musiikin merkitys laajenee myös koko koulun toimintaan. Koulun juhlat ja musiikkiesitykset ovat merkittävässä roolissa koulun yhteisöllisyyden rakentamisessa. Ne tarjoavat oppilaille onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia tukien näin oppilaiden kokonaisvaltaista kasvua.

Valtakunnallisen arvion mukaan musiikin osaamisessa on peruskoulun päättövaiheessa varsin suuria eroja. Moni ei hallitse edes keskeisten tavoitealueiden sisältöjä. Tämä aiheuttaa sen, että perusopetuksesta lähdetään varsin eritasoisin musiikkiin liittyvin taidoin, tiedoin ja asentein. Musiikin oppimiseen on jäänyt aukkoja jo ala-luokilla ja yläluokat eivät välttämättä tarjoa tarpeeksi musiikin opetusta näiden aukkojen paikkaamiseen. Kuitenkin oppimistulokset ovat huomattavasti paremmat niillä, jotka ovat opiskelleet musiikkia kaikilla yläkoulun luokilla.

Selvityksen mukaan yli kolmasosa peruskoulun oppilaista ei saa musiikin aineenopettajan opetusta koko peruskoulun aikana. Lisäksi opettajankoulutuksissa musiikinopetusta on leikattu rajusti ja tämä johtaa siihen, että luokanopettajien musiikillinen osaaminen ja innostus on usein oman harrastuneisuuden varassa. Laadukkaan musiikinopetuksen saaminen on monesti sattumanvaraista. Juntunen suosittaakin selvityksessään rehtoreita varmistamaan, että yläkoulun musiikinopetusta hoitavilla opettajilla on kelpoisuus tehtävään ja alakoulussa musiikkia opettaisi siihen erikoistuneet luokanopettajat. Näin syntyisi vahva musiikin asiantuntijuus koko koulukulttuurissa.

Musiikkia opetetaan ja näin ollen myös valitaan vähemmän kuin muita taide- ja taitoaineita. Useissa kouluissa musiikkia ei tarjota ollenkaan valinnaisena aineena. Toimenpidesuosituksen mukaan alakoulun kuudesta taide- ja taitoaineiden valinnaistunnista musiikinopetukseen tulisikin kohdentaa esimerkiksi kolme ja yläkoulun vastaavista viidestä tunnista kaksi. Myös kerhotoimintaa tukee koulun musiikin opetuksen sisältöjen saavuttamista. Juntusen mukaan myös musiikkiluokkatoiminta lisää mahdollisuuksia laadukkaaseen musiikinopetukseen ja sitä tulisi tarjota kaikille halukkaille.

Tarve opettajien täydennyskoulutukselle on alati lisääntyvä musiikkiteknologian ja musiikin luovan tuottamisen haasteiden lisääntyessä. Rehtoreiden tulisikin mahdollistaa taloudellisesti musiikinopettajan osallistuminen täydennyskoulutukseen työajallaan.

Tarkemmin toimenpidesuositukseen voi tutustua alla olevalla sivulla:

http://www.artsequal.fi/documents/14230/0/PB_musiikinopetus_peruskoulussa/d8e8ee0c-c259-46f6-a352-21e87553defb

 

 


Vuoden musiikinopettaja Maija Kukilan luokka on koulun sydän

Koulujen Musiikinopettajat ry palkitsi tammikuussa Maija Kukilan Vuoden musiikinopettajaksi. Kukila on toiminut Juankoskella, nykyisen Kuopion alueella, musiikin lehtorina vuodesta 2000.

Juankosken vuosina Kukilan työhön on kuulunut paljon muutakin kuin vain koulun musiikinopetusta. Kukilan mukaan työhön on mahtunut “bändikarusellia” ja musiikinteorian opetusta musiikkiopistossa. Lisäksi hän on vetänyt kansalaisopiston bändiopetusta sekä pianon, viulun ja kitaran yksilö-opetusta. Hän on myös laulattanut vanhuksia ja  toiminut musiikinjohtotehtävissä paikallisessa näytelmäkerhossa. Musiikki on yltänyt myös vapaa-aikaan monien bändiviritelmien ja lukuisisten tapahtumien myötä, joihin Kukila on osallistunut niin muusikkona kuin järjestäjänä. Hän on ohjannut ja tuottanut monia poikkitaiteellisia projekteja oppilaidensa kanssa musiikinopetuksensa sisällä koulussa. Kukila esiintyy myös perheensä kanssa aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa lähialueilla.

Ei ikinä musiikinopettajaksi

Kukilan tie musiikinopettajaksi ei alkanut kovin lupaavasti. Kukilan ollessa itse koululainen, musiikinopetus ei antanut hänelle inspiraatiota ja se olikin hänen mukaan “turhin aine koko koulumaailmassa”. Alakoulusta hän muistaa pitäneensä niistä musiikintunneista, joihin oli liittynyt musiikkiliikuntaa ja vierailu vanhainkodissa. Vaikka musiikki ei Kukilaa alaluokilla houkutellut, hänelle sanottiin jo silloin, että hänestä tulisi hyvä musaope. “Ajattelin, että ei ikinä ja tässä sitä nyt ollaan unelma-ammatissa”, Kukila naurahtaa.

“Koulumaailma oli minulle turvapaikka ja viihdyin siellä”, Kukila jatkaa. Hän lähti opiskelemaan klassista musiikkia isoveljensä jalanjäljissä Kuopioon. Se oli Kukilan mukaan helppo ja turvallinen ratkaisu. Parasta Kuopion konservatorion opiskeluaikana olivat ne monet projektit, joissa hän sai olla mukana muusikkona ja nauttia taiteesta kokonaisuutena. Lapsesta asti Kukila on pitänyt poikkitaiteellisista jutuista. Lukioaikana tulevaisuutta suunnitellessaan vaihtoehtoina olivat mm. kuvaamataidon, käsityön tai matematiikan opettajan ammatit. Vaaka kallistui kuitenkin loppujen lopuksi musiikin puoleen.

Tutustuttuaan opiskeluaikana Kuopiossa muutamaan musiikinopettajaan, Kukila alkoi pohtia musiikkikasvattajan ammattia vakavammin. Hänelle avautui mahdollisuus kokeilla musiikinopettajan työtä ihan oikeasti. “Halusin kokeilla, mitä siellä koulussa oikeesti voisi tehdä musantunneilla, ennen kuin ajattelisin sitä alaa vakavasti tulevaisuuden ammatikseni.” Saatuaan paikan, Kukila innostui siitä heti. “Musakirjojen sisällysluettelon avulla tein kurssisuunnitelman, vein oppilaitani teatteriin, jazz-klubille, sinfonia-konsertteihin, ooppera-harjoituksiin… siihen minun opiskelijamaailmaan, mikä oli minulle tuttua. Oli ihana nähdä oppilaiden silmien avartuvan: ”ai tällaistakinko on olemassa.” Pyysin myös silloisia opiskelukavereitani vierailemaan tunneilleni aihepiirien mukaan kansantanssista opperaan. Halusin pitää sellaisia tunteja, missa itsekin viihdyin. Sillä tiellä ollaan”, Kukila kertoo. Kukila valmistui musiikinopettajaksi Oulun yliopistosta 2000. Hän on täydentänyt ammattitaitoaan myös draamakasvatuksen opinnoilla.

Tekemisen meininkiä

Suurimman ilon Kukila löytää työstään onnistumisien, oppilaiden innokkuuden ja hymyjen sekä tsemppaavien vanhempien kautta. “Minulla on aivan ihana työyhteisö, jossa voi jakaa ilot ja surut – oikeasti”, Kukila toteaa. Hän on saanut olla itse suunnittelemassa musiikkiluokkaansa. “Se on koulun sydän, keskellä koulua, akustiikka-oviseinä avautuu Agoraan (juhla/ruokailutilaan)”, Kukila kertoo. Musiikkiluokan keskeinen sijainti mahdollistaa sen, että laitteita ei tarvitse roudat koulun toiselta puolelta esityksiä varten. Koulussa on paljon välituntiesityksiä ja teemapäiviä, joissa oppilaat esiintyvät. Värimaailma on myös luova. Kukila tunnustaakin pitävänsä väreistä.

Kukila ammentaa uusia ideoita proggiksiin ympäröivästä maailmasta: televisiosta, teatterista, kirjasta, jonkun lausahduksesta tai hauskasta vitsistä. Yleensä se on myös koko projektin kantava voima. Tunnusomaista Kukilan projekteille on poikkitaiteellisuus. “ Tykkään ajatuksesta ”kaikille aisteille””, Kukila maalailee. Kukila antaa tunnustusta kouluyhteisölle: “Koulumme henki on, että rohkaistaan kokeilemaan ja kaikki, jotka vaan haluaa tai kenen aikatauluun käy saa osallistua”.

Keskeneräisyyden estetiikka

Keskeneräisyyden estetiikka – sen sanan Kukila oppi draamaopinnoissaan. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään. “Olen oppinut, että aina ei voi onnistua eikä kaikesta voi ottaa itseensä. Olen oppinut tiedostamaan rajallisuuteni ja toimimaan sen puitteissa”, Kukila kertoo ammatillisesta kasvustaan.

Koulumaailmassa aina mahtuu mukaan haasteellisia nuoria tai vanhempia. Kukilalle kouluarjessa haastellisimpina ja työläimpinä näyttäytyvät ne kasvatukselliset hetket, kun joku ei näe yhteisiä pelisääntöjä omikseen. Ne voivat olla hänen mukaan energiasyöppöjä, varsinkin jos oppilaan vanhemmilta ei saa tukea. Digiloikka tuottaa myös haasteita työhön, kun ei ole osaamista tai välineistöä riittävästi jatkuvan kiireen takia. Riviopettajan tulee nyt hoitaa myös monet paperityöt, jotka kanslisti hoiti ennen.

Yksin ja yhdessä

Kukila tekee paljon yhteistyötä opettajien kanssa niin oman koulun sisällä kuin ulkopuolellakin. Yhteistyön tuloksena syntyy yhteisiä tapahtumia ja konserttivierailuja. Pääsääntöisesti työ on kuitenkin yksinäistä. Siinä on Kukilan mukaan hyvät ja huonot puolensa. “Hyvänä koen, että olen saanut räätälöidä oman työni näköisekseni ja opetustila on omassa käytössäni”, Kukila kertoo. Luokka on siis aamulla sen näköinen, kun sen edellisenä päivänä on jättänyt.

Koulun musiikki tänään

Musiikkikasvatuksen koulutukselle ja sen monipuolisuudelle Kukila nostaa hattua. “Oulussa oli ihan huippua. Niitä oppeja edelleen ammennan”, Kukila toteaa. Suomalaisen musiikinopetuksen kantavana voimana onkin pätevät ja innostuneet opettajat kentällä. Kukilan mukaan jokainen opettaa persoonallaan ja jälki on hyvää. Resursseista on aina pulaa ja siihen Kukila toivoisi tukea päättäjiltä. Hänen mukaansa loppujen lopuksi kaikki lähtee kuitenkin opettajista itsestään.

Koulumusiikin tehtäviksi Kukila mainitsee yleissivistyksen ja musiikin eri tyylien maistelun ja kokeilun. “Koulumusiikin tehtävä on mielestäni on olla läpileikkaus ja antaa ymmärrystä ja tarttumapintaa oppilaille musiikin monimuotoiseen maailmaan”, Kukila jäsentää. Musiikkiopisto, kansalaisopisto ja muut harrastepuolet tekevät puolestaan omaa työtänsä.

“Kylän musamaikkana” Kukila saa arvostusta osakseen. “Arvostan itse työtäni ja koen, että muutkin arvostaa”, Kukila kertoo. Pienellä paikkakunnalla musiikinopettaja saa tehdä niin paljon töitä, kuin haluaa ja jaksaa. Kuitenkin oman jaksamisen takia on tehtävä valintaa mihin osallistuu. Kukila on antanut keikkoja myös lukiolaisten hoidettavaksi. Monet kylän harrastekonserteista pidetään koulun Agorassa. Kukilan oppilaat hoitavat niihin äänentoiston ja valotekniikan. Näin musiikin esittämisen ja konsertien järjestämisen kulttuuri siirtyy myös nuoremmille polville. Kukilan mukaan Juankoskella on pitkät perinteet musiikin arvostuksessa ja innostunut ilmapiiri musiikin suhteen.

Tulevaisuutta kohti

Kukilaa harmittaa uuden opetussuunnitelman myötä vähentyneet alakoulun musiikin tunnit. Yksi tunti viikossa musiikkia on aivan liian vähän alakoululaisille kokonaisvaltaiseen oppimiseen. Tuntien vähentyminen on tuottanut Kukilalle  surua tälle lukuvuodelle hänen joutuessa jättämään monta mieluista oppimiskokonaisuutta pois opetuksesta. Kukila toivookin opetusuunnitelman kehittäjien ottavan tämän huomioon seuraavassa opetussuunnitelmassa. Omaa työtään Kukila aikoo jatkaa samaan malliin. Se lienee helppoa, koska hän saa olla työssä, josta tykkää.

 


Musiikki on aine, jossa kaikki kukat saavat kukkia

Kerttuli Palovaara palkittiin Koulujen musiikinopettajien kevätpäivillä huhtikuussa lukuvuoden 2015-2016 parhaasta pro gradusta. “Musiikki on aine, jossa kaikki kukat saavat kukkia”- Musiikinopettajien ja tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaaminen musiikintunneilla on aiheeltaan ajankohtainen ja nostaa esille erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamiseen liittyvät haasteet sekä musiikkikasvatuksen koulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen kehitystarpeet.

Kerttuli Palovaaran kiinnostus erityistä tukea tarvitsevia oppilaita kohtaan alkoi kasvaa opiskeluaikana Oulun yliopistossa. “Haluan ymmärtää ihmisiä, joilla on erityisiä haasteita elämässä”, Palovaara kertoo. Opiskeluaikanaan hän kohtasi tukea tarvitsevia oppilaita niin opetusharjoitteluissa kuin sijaisuuksia tehdessään. Heidän kohtaamisensa oli mielenkiintoista, mutta haasteellista. “Tunsin itseni neuvottomaksi, ja koska musiikkikasvatuksen opinnot eivät tarjonneet juurikaan erityismusiikkikasvatuksen tai erityispedagogiikan opintoja, halusin tutustua aiheeseen tarkemmin opinnäytetyössäni”, Palovaara muistelee.

Monipuoliset opinnot ammatillisen kehittymisen tukena

Musiikkikasvatuksen opintojen lisäksi Palovaara opiskeli musiikkiterapian perus- ja aineopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Musiikkiterapiaopinnot antoivat hänelle paljon ymmärrystä ja tietoa erityisryhmistä ja heidän taustoistaan, sekä siitä, miten heitä voitaisiin tukea musiikin keinoin. Opinnoissa käytiin käytännössä läpi erilaisia musiikkiterapiamenetelmiä, joita voidaan hyödyntää myös musiikkikasvatustyössä sekä musiikin vaikutuksia mm. aivojen kehitykseen, oppimiseen ja tunteisiin. Musiikkikasvatuksen opinnot puolestaan kehittivät esimerkiksi pedagogista ajattelua ja ryhmänhallintataitoja, jotka hyödyttävät myös musiikkiterapeutin työssä.

Gradun aihe on myös ajankohtainen, sillä vuoden 2011 perusopetuslain muutoksessa otettiin käyttöön kolmiportainen tuki kaikissa aineissa, myös musiikissa. Se tarkoittaa, että tukea tarvitsevat oppilaat pyritään integroimaan yleisopetukseen ja jokaisen opettajan tulee antaa oppilaalle hänen tarvitsemaansa tukea. Kuitenkin musiikinopettajien valmiudet kohdata erilaisia oppijoita vaihtelevat suuresti.

Erityispedagogiikan tarve musiikkikasvatuksen koulutuksessa

Palovaaran mukaan opintoihin tulisikin sisältyä nykyistä enemmän erityismusiikkikasvatuksen ja erityispedagogiikan opintoja. Erityisryhmistä, kolmiportaisesta tuesta ja musiikin vaikutuksista tulisi puhua enemmän. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka oppilaiden tuen tarve voidaan tunnistaa, millaisia haasteita oppilailla voi olla musiikin opiskelussa, miten heitä voidaan tukea opiskelussa ja mitkä ovat musiikin mahdollisuudet erilaisten haasteiden kohtaamisessa. Palovaaran gradu antaakin paljon kehitysideoita opettajankoulutuksen tulevaisuutta ajatellen.

Kolmiportaisen tuen toteutus haasteellista

Palovaaran tutkimuksen mukaan yli puolet musiikinopettajista kokevat valmiutensa kohdata tukea tarvitsevia oppilaita hyviksi. Kuitenkin vastavalmistuneiden musiikinopettajien valmiudet ovat huomattavasti heikommat. “On selvää, että työssä oppii, sillä kyselyni tuloksien mukaan jo useamman vuoden työelämässä olleet musiikinopettajat ja musiikkia opettavat luokanopettajat kokivat valmiutensa kohdata tukea tarvitsevia oppilaita pääsoin melko hyviksi”, Palovaara kertoo.

Erityisopettajan pätevyyden omaavat opettajat erottuivat joukosta siinä, että he kokivat valmiutensa useimmin erittäin hyviksi. Erityispedagogiikan koulutus antaa siihen eväät. Kolmiportaisen tuen toteutus koettiin haasteellisimmaksi johtuen koulutuksen ja tiedonkulun ongelmista. Palovaara kuuluttaakin täydennyskoulutuksen ja työyhteisön tuen merkitystä. Moni opettaja kokee, etteivät he saa tarpeeksi tietoa oppilaiden taustoista eivätkä tukea oppilaiden vanhemmilta.

Palovaaran tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että musiikinopettajilla on käytössään paljon hyviä ja toimivia tukimuotoja. Oppimisen haasteiden, musiikin oppimista ja hyvinvointia tukevien vaikutusten sekä erityisryhmille soveltuvien musiikin opetusmenetelmien paremmasta tuntemisesta olisi kuitenin paljon hyötyä musiikinopettajan työssä. Aineistosta nousi esille myös työrauhaongelmien yleisyys ja tarve avustajalle musiikkiluokassa. Myös tilaratkaisut, jotka mahdollistavat opetukset eriyttämisen ja eriytetyt opetusmateriaalit, koettiin tärkeiksi.

Palovaaran mukaan taito-ja taideaineilla on suuri merkitys oppilaille. Niiden mahdollistamien onnistumisen kokemusten kautta oppilaat saavat itseluottamusta ja oppivat sinnikkyyttä. Musiikin tekemisen sosiaalinen luonne ja ryhmässä toimiminen kehittää myös sosiaalisia taitoja. Tutkimuksensa tuloksia Palovaara on päässyt testaamaan käytännössä, kun hän toimii parhaillaan musiikin tuntiopettajana Kajaanin lyseossa opettaen musiikkia ja kuvataidetta 7.-9.-luokkalaisille. Hänen luokassaan on näin keväällä epäilemättä upea kukkaloisto!

Kerttuli1 Kerttuli2