Musiikkia yli ainerajojen- Syyspäivät 2017 rohkaisee uusiin aluevaltauksiin

Koulujen musiikinopettajat ry:n syyspäivät järjestetään tänä vuonna Tampereella 30.9.-1.10. 2017. Tämän vuoden teemana on ”Musiikin monialaisuus kouluissa”, jonka kautta pyritään antamaan eväitä monitaiteelliseen ja oppiainerajoja ylittävään musiikkikasvatukseen. Oppiaineena musiikin tulisi pystyä vastaamaan moniin sosiaalisiin, taloudellisiin ja globaaleihin yhteiskunnan haasteisiin.  Uuden opetussuunnitelman mukainen yhteisöllinen,  toiminnallinen ja ainerajat ylittävä musiikkikasvatus voi auttaa oppilaita näkemään maailmaa kokonaisuutena sekä edistää tiedon rakentumista ja ymmärtämistä yhdessä muiden kanssa.

Syyspäivien ohjelma tarjoaa monenlaisia taidekasvatuksen rajoja ylittäviä työpajoja. Yhtenä esimerkkinä on Tampereen konservatorion musiikkiteknologian lehtorin, Juha Sipilän, pitämä ”Syntetisaattorin mahdollisuudet” -työpaja. Omassa työssään Sipilä keskittyy erityisesti improvisaatiopohjaisen sähkömusiikin opettamiseen, sekä sähkömusiikin laboratorion kehittämiseen.  Sipilän mukaan syntetisaattorit ja sähkömusiikki elävät uutta renesanssia ja ne kuuluvat eri muodoissaan nykyaikaiseen musiikkituotantoon. Monet musiikkiohjelmat syntetisaattoreineen ovat ilmaisia ja toimivat myös mobiililaitteilla ja mahdollistavat näin yhä demokraattisempaa musiikkituotannon kehitystä.

”Sähkömusiikin säveltäminen ei välttämättä edellytä perinteisen instrumentin tai musiikin teorian hallintaa”, toteaa Sipilä. Hänen mukaansa koulumaailmassa sähkösoittimin sävellettyä musiikkia voidaan yhdistää helposti muihin kokonaisuuksiin, esimerkiksi videoprojekteihin, fysiikan ilmiöihin (taajuus, ylä-äänisarja, aaltomuoto, amplitudi) ja koodaukseen. Tällä hetkellä analogiseen signaalireititykseen perustuvat modulaariset syntetisaattorit elävät Sipilän mukaan voimakasta nousukautta. ”Vallalla on selkeästi digitalisaation vastaliike – onko kyseessä sitten analogisaatio?”, Sipilä kysyy.  Analoginen elektroniikka kiinnostaa yhä enenevässä määrin musiikintekijöitä – ehkä myös musiikkikasvattajia?  Syyspäivillä syntetisaattorityöpajassa tutustutaan levyesimerkkien avulla muutamiin klassisiin syntetisaattorisointeihin, ja rakennetaan ne sen jälkeen Roland System-1 –syntetisaattoreilla. Samalla opitaan syntetisaattorin rakennetta ja vähentävän synteesin perusperiaatteita.

Syyspäivillä voi tutustua myös lavarunouteen Harri Hertellin ”Spoken words – sanoista riimeiksi” -työpajassa. Hertell on helsinkiläinen runoilija, spoken word-artisti, dj ja kulttuurituottaja (AMK), joka on aktiivisesti ollut kehittämässä lavarunouden näkyvyyttä osana elävää kaupunkikulttuuria. Hertellin mukaan lavarunoudessa esitetään usein omia runoja  äänimaisemoinnin tai musiikin ryydittämänä, jolloin sitä voidaan kutsua nimellä spoken word – musiikki. ”Näkisin että spoken word -musiikin luominen voisi olla mielenkiintoinen osa taideopintoja”, Hertell pohtii.  Myös koulumaailmaan ja musiikkiluokkaan spoken word sopii mainiosti. Yhtymäkohdat esimerkiksi rap-musiikkiin saavat nuoret kiinnostumaan luontevasti lavarunoudesta.  Lavarunous antaa myös mahdollisuuden uusia keinoja ilmaisun kehittämiseen ja näkyväksi tulemiseen. ”Runouden ja musiikin yhdistäminen on myös helppo tapa lähestyä runoutta ja luoda jotakin uutta”, Hertell kannustaa ja toivoo sen ulottuvan myös laajemmin nuorisotoimintaan.

Lisäksi runous on hyvä esimerkki tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisuutta edistävästä taidemuodosta. Runouden harrastaminen ei vaadi isoja summia eikä kalliita tilojakaan. Hertellin mukaan maailmalla koulujen tai luokkien väliset poetry slam -kilpailut ovat hyvin yleisiä ja ne edistävät myös koulujen yhteishenkeä. Juuri runouden kollektiivinen luonne kiehtoo runouden ammattilaistakin. ”Haluan että runous tuo ihmisiä yhteen. Haluan että runoutta on nykyistäkin helpompi lähestyä. Haluan että runous on meidän kaikkien yhteinen asia”, Hertell visioi.

Syyspäivillä valitaan myös KMO ry:n uusi hallitus. Puheenjohtaja Maiju Laurila toivottaakin kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi sunnuntain syyskokoukseen ja yhdessä vaikuttamaan suomalaisen musiikkikasvatuksen kehittämiseen ja tulevaisuuden visiointiin.
 

 

 


ArtsEqual-hankkeen toimenpidesuositus: Oppilaan yhdenvertainen oikeus laadukkaaseen musiikinopetukseen peruskoulussa turvattava

Taideyliopiston koordinoima ArtsEqual-hanke tutkii, kuinka taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto.

ArtsEqual-tutkimushanke koostuu kuudesta tutkimusryhmästä, joissa tulkitaan taiteen perinteistä asemaa Suomessa uudelleen siten, että taide ymmärretään tasapuolisesti kaikille kuuluvana peruspalveluna, joka edistää hyvinvointia laaja-alaisesti. Hanke tutkii myös taiteen mahdollisuuksia tasa-arvon ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Kouluissa, sosiaali- ja terveyssektoreilla ja taiteen perusopetuksessa toteutettujen osallistavien taidekasvatuksen ja taiteen interventioiden hyvinvointivaikutukset ovat myös hankkeen keskiössä. Hankkeessa esitetään suosituksia poliittisen päätöksenteon tueksi.

Taideyliopiston Sibelius Akatemian musiikkikasvatuksen professori Marja-Leena Juntunen on toimittanut toimenpidesuosituksen musiikinopetuksen merkityksestä peruskoulussa. Toimenpidesuositus tarjoaa koulujen rehtoreille ajankohtaista tutkimustietoa musiikinopetuksen tilasta peruskoulussa päätöksenteon tueksi. Suosituksessa ehdotetaan seuraavia toimenpiteitä:

  • Yläkouluun tulee palkata vain tehtävään muodollisesti kelpoisia musiikinopettajia
  • Vuosiluokilla 3-6 musiikin opetuksesta tulee vastata musiikin aineenopettaja tai vähintään musiikin sivuaineopinnot (25 op) suorittanut (tai vastaavat tietotaidot omaa) luokanopettaja.
  • Musiikkia tulee tarjota valinnaisena aineena: alakoulun kuudesta taide- ja taitoaineiden valinnaistunnista voitaisiin kohdistaa esimerkiksi kolme musiikinopetukseen ja yläkoulun vastaavista viidestä tunnista kaksi.
  • Musiikin kerhotunteja tulee olla tarjolla kaikille oppilaille.
  • Juhlien, konserttien ja muiden esitysten järjestämistä tulee suosia.
  • Musiikin resursseja tulee lisätä etenkin teknologian osalta.
  • Opettajien osallistumista musiikin täydennyskoulutukseen tulee tukea entistä vahvemmin.

Suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa on herännyt viime aikoina huoli suomalaisten oppilaiden PISA-tulosten heikkenemisestä. Keskustelua oppimisen merkityksestä ja osaamisen tasosta ei kuitenkaan käydä. Moni peruskoulujen rehtori näkee kuitenkin taide- ja taitoaineiden oppimisella olevan paljon tai erittäin paljon merkitystä oppilaiden kehitykselle. Onkin tutkittu, että musiikinopetus edistää oppilaan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja sen yhteistoiminnalliset ja osallistavat oppimismuodot lisäävät yhteisöllisyyttä. Sosiaalisten ja yhteisöllisten etujen lisäksi musiikin harrastamisella on tutkittu olevan vaikutuksia esimerkiksi matemaattisiin taitoihin, kielelliseen muistiin, lukutaitoon ja visuo-spatiaaliseen prosessointiin.

Musiikin merkitys laajenee myös koko koulun toimintaan. Koulun juhlat ja musiikkiesitykset ovat merkittävässä roolissa koulun yhteisöllisyyden rakentamisessa. Ne tarjoavat oppilaille onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia tukien näin oppilaiden kokonaisvaltaista kasvua.

Valtakunnallisen arvion mukaan musiikin osaamisessa on peruskoulun päättövaiheessa varsin suuria eroja. Moni ei hallitse edes keskeisten tavoitealueiden sisältöjä. Tämä aiheuttaa sen, että perusopetuksesta lähdetään varsin eritasoisin musiikkiin liittyvin taidoin, tiedoin ja asentein. Musiikin oppimiseen on jäänyt aukkoja jo ala-luokilla ja yläluokat eivät välttämättä tarjoa tarpeeksi musiikin opetusta näiden aukkojen paikkaamiseen. Kuitenkin oppimistulokset ovat huomattavasti paremmat niillä, jotka ovat opiskelleet musiikkia kaikilla yläkoulun luokilla.

Selvityksen mukaan yli kolmasosa peruskoulun oppilaista ei saa musiikin aineenopettajan opetusta koko peruskoulun aikana. Lisäksi opettajankoulutuksissa musiikinopetusta on leikattu rajusti ja tämä johtaa siihen, että luokanopettajien musiikillinen osaaminen ja innostus on usein oman harrastuneisuuden varassa. Laadukkaan musiikinopetuksen saaminen on monesti sattumanvaraista. Juntunen suosittaakin selvityksessään rehtoreita varmistamaan, että yläkoulun musiikinopetusta hoitavilla opettajilla on kelpoisuus tehtävään ja alakoulussa musiikkia opettaisi siihen erikoistuneet luokanopettajat. Näin syntyisi vahva musiikin asiantuntijuus koko koulukulttuurissa.

Musiikkia opetetaan ja näin ollen myös valitaan vähemmän kuin muita taide- ja taitoaineita. Useissa kouluissa musiikkia ei tarjota ollenkaan valinnaisena aineena. Toimenpidesuosituksen mukaan alakoulun kuudesta taide- ja taitoaineiden valinnaistunnista musiikinopetukseen tulisikin kohdentaa esimerkiksi kolme ja yläkoulun vastaavista viidestä tunnista kaksi. Myös kerhotoimintaa tukee koulun musiikin opetuksen sisältöjen saavuttamista. Juntusen mukaan myös musiikkiluokkatoiminta lisää mahdollisuuksia laadukkaaseen musiikinopetukseen ja sitä tulisi tarjota kaikille halukkaille.

Tarve opettajien täydennyskoulutukselle on alati lisääntyvä musiikkiteknologian ja musiikin luovan tuottamisen haasteiden lisääntyessä. Rehtoreiden tulisikin mahdollistaa taloudellisesti musiikinopettajan osallistuminen täydennyskoulutukseen työajallaan.

Tarkemmin toimenpidesuositukseen voi tutustua alla olevalla sivulla:

http://www.artsequal.fi/documents/14230/0/PB_musiikinopetus_peruskoulussa/d8e8ee0c-c259-46f6-a352-21e87553defb

 

 


Vuoden musiikinopettaja Maija Kukilan luokka on koulun sydän

Koulujen Musiikinopettajat ry palkitsi tammikuussa Maija Kukilan Vuoden musiikinopettajaksi. Kukila on toiminut Juankoskella, nykyisen Kuopion alueella, musiikin lehtorina vuodesta 2000.

Juankosken vuosina Kukilan työhön on kuulunut paljon muutakin kuin vain koulun musiikinopetusta. Kukilan mukaan työhön on mahtunut “bändikarusellia” ja musiikinteorian opetusta musiikkiopistossa. Lisäksi hän on vetänyt kansalaisopiston bändiopetusta sekä pianon, viulun ja kitaran yksilö-opetusta. Hän on myös laulattanut vanhuksia ja  toiminut musiikinjohtotehtävissä paikallisessa näytelmäkerhossa. Musiikki on yltänyt myös vapaa-aikaan monien bändiviritelmien ja lukuisisten tapahtumien myötä, joihin Kukila on osallistunut niin muusikkona kuin järjestäjänä. Hän on ohjannut ja tuottanut monia poikkitaiteellisia projekteja oppilaidensa kanssa musiikinopetuksensa sisällä koulussa. Kukila esiintyy myös perheensä kanssa aktiivisesti erilaisissa tapahtumissa lähialueilla.

Ei ikinä musiikinopettajaksi

Kukilan tie musiikinopettajaksi ei alkanut kovin lupaavasti. Kukilan ollessa itse koululainen, musiikinopetus ei antanut hänelle inspiraatiota ja se olikin hänen mukaan “turhin aine koko koulumaailmassa”. Alakoulusta hän muistaa pitäneensä niistä musiikintunneista, joihin oli liittynyt musiikkiliikuntaa ja vierailu vanhainkodissa. Vaikka musiikki ei Kukilaa alaluokilla houkutellut, hänelle sanottiin jo silloin, että hänestä tulisi hyvä musaope. “Ajattelin, että ei ikinä ja tässä sitä nyt ollaan unelma-ammatissa”, Kukila naurahtaa.

“Koulumaailma oli minulle turvapaikka ja viihdyin siellä”, Kukila jatkaa. Hän lähti opiskelemaan klassista musiikkia isoveljensä jalanjäljissä Kuopioon. Se oli Kukilan mukaan helppo ja turvallinen ratkaisu. Parasta Kuopion konservatorion opiskeluaikana olivat ne monet projektit, joissa hän sai olla mukana muusikkona ja nauttia taiteesta kokonaisuutena. Lapsesta asti Kukila on pitänyt poikkitaiteellisista jutuista. Lukioaikana tulevaisuutta suunnitellessaan vaihtoehtoina olivat mm. kuvaamataidon, käsityön tai matematiikan opettajan ammatit. Vaaka kallistui kuitenkin loppujen lopuksi musiikin puoleen.

Tutustuttuaan opiskeluaikana Kuopiossa muutamaan musiikinopettajaan, Kukila alkoi pohtia musiikkikasvattajan ammattia vakavammin. Hänelle avautui mahdollisuus kokeilla musiikinopettajan työtä ihan oikeasti. “Halusin kokeilla, mitä siellä koulussa oikeesti voisi tehdä musantunneilla, ennen kuin ajattelisin sitä alaa vakavasti tulevaisuuden ammatikseni.” Saatuaan paikan, Kukila innostui siitä heti. “Musakirjojen sisällysluettelon avulla tein kurssisuunnitelman, vein oppilaitani teatteriin, jazz-klubille, sinfonia-konsertteihin, ooppera-harjoituksiin… siihen minun opiskelijamaailmaan, mikä oli minulle tuttua. Oli ihana nähdä oppilaiden silmien avartuvan: ”ai tällaistakinko on olemassa.” Pyysin myös silloisia opiskelukavereitani vierailemaan tunneilleni aihepiirien mukaan kansantanssista opperaan. Halusin pitää sellaisia tunteja, missa itsekin viihdyin. Sillä tiellä ollaan”, Kukila kertoo. Kukila valmistui musiikinopettajaksi Oulun yliopistosta 2000. Hän on täydentänyt ammattitaitoaan myös draamakasvatuksen opinnoilla.

Tekemisen meininkiä

Suurimman ilon Kukila löytää työstään onnistumisien, oppilaiden innokkuuden ja hymyjen sekä tsemppaavien vanhempien kautta. “Minulla on aivan ihana työyhteisö, jossa voi jakaa ilot ja surut – oikeasti”, Kukila toteaa. Hän on saanut olla itse suunnittelemassa musiikkiluokkaansa. “Se on koulun sydän, keskellä koulua, akustiikka-oviseinä avautuu Agoraan (juhla/ruokailutilaan)”, Kukila kertoo. Musiikkiluokan keskeinen sijainti mahdollistaa sen, että laitteita ei tarvitse roudat koulun toiselta puolelta esityksiä varten. Koulussa on paljon välituntiesityksiä ja teemapäiviä, joissa oppilaat esiintyvät. Värimaailma on myös luova. Kukila tunnustaakin pitävänsä väreistä.

Kukila ammentaa uusia ideoita proggiksiin ympäröivästä maailmasta: televisiosta, teatterista, kirjasta, jonkun lausahduksesta tai hauskasta vitsistä. Yleensä se on myös koko projektin kantava voima. Tunnusomaista Kukilan projekteille on poikkitaiteellisuus. “ Tykkään ajatuksesta ”kaikille aisteille””, Kukila maalailee. Kukila antaa tunnustusta kouluyhteisölle: “Koulumme henki on, että rohkaistaan kokeilemaan ja kaikki, jotka vaan haluaa tai kenen aikatauluun käy saa osallistua”.

Keskeneräisyyden estetiikka

Keskeneräisyyden estetiikka – sen sanan Kukila oppi draamaopinnoissaan. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja ja keskeneräisyyttä pitää oppia sietämään. “Olen oppinut, että aina ei voi onnistua eikä kaikesta voi ottaa itseensä. Olen oppinut tiedostamaan rajallisuuteni ja toimimaan sen puitteissa”, Kukila kertoo ammatillisesta kasvustaan.

Koulumaailmassa aina mahtuu mukaan haasteellisia nuoria tai vanhempia. Kukilalle kouluarjessa haastellisimpina ja työläimpinä näyttäytyvät ne kasvatukselliset hetket, kun joku ei näe yhteisiä pelisääntöjä omikseen. Ne voivat olla hänen mukaan energiasyöppöjä, varsinkin jos oppilaan vanhemmilta ei saa tukea. Digiloikka tuottaa myös haasteita työhön, kun ei ole osaamista tai välineistöä riittävästi jatkuvan kiireen takia. Riviopettajan tulee nyt hoitaa myös monet paperityöt, jotka kanslisti hoiti ennen.

Yksin ja yhdessä

Kukila tekee paljon yhteistyötä opettajien kanssa niin oman koulun sisällä kuin ulkopuolellakin. Yhteistyön tuloksena syntyy yhteisiä tapahtumia ja konserttivierailuja. Pääsääntöisesti työ on kuitenkin yksinäistä. Siinä on Kukilan mukaan hyvät ja huonot puolensa. “Hyvänä koen, että olen saanut räätälöidä oman työni näköisekseni ja opetustila on omassa käytössäni”, Kukila kertoo. Luokka on siis aamulla sen näköinen, kun sen edellisenä päivänä on jättänyt.

Koulun musiikki tänään

Musiikkikasvatuksen koulutukselle ja sen monipuolisuudelle Kukila nostaa hattua. “Oulussa oli ihan huippua. Niitä oppeja edelleen ammennan”, Kukila toteaa. Suomalaisen musiikinopetuksen kantavana voimana onkin pätevät ja innostuneet opettajat kentällä. Kukilan mukaan jokainen opettaa persoonallaan ja jälki on hyvää. Resursseista on aina pulaa ja siihen Kukila toivoisi tukea päättäjiltä. Hänen mukaansa loppujen lopuksi kaikki lähtee kuitenkin opettajista itsestään.

Koulumusiikin tehtäviksi Kukila mainitsee yleissivistyksen ja musiikin eri tyylien maistelun ja kokeilun. “Koulumusiikin tehtävä on mielestäni on olla läpileikkaus ja antaa ymmärrystä ja tarttumapintaa oppilaille musiikin monimuotoiseen maailmaan”, Kukila jäsentää. Musiikkiopisto, kansalaisopisto ja muut harrastepuolet tekevät puolestaan omaa työtänsä.

“Kylän musamaikkana” Kukila saa arvostusta osakseen. “Arvostan itse työtäni ja koen, että muutkin arvostaa”, Kukila kertoo. Pienellä paikkakunnalla musiikinopettaja saa tehdä niin paljon töitä, kuin haluaa ja jaksaa. Kuitenkin oman jaksamisen takia on tehtävä valintaa mihin osallistuu. Kukila on antanut keikkoja myös lukiolaisten hoidettavaksi. Monet kylän harrastekonserteista pidetään koulun Agorassa. Kukilan oppilaat hoitavat niihin äänentoiston ja valotekniikan. Näin musiikin esittämisen ja konsertien järjestämisen kulttuuri siirtyy myös nuoremmille polville. Kukilan mukaan Juankoskella on pitkät perinteet musiikin arvostuksessa ja innostunut ilmapiiri musiikin suhteen.

Tulevaisuutta kohti

Kukilaa harmittaa uuden opetussuunnitelman myötä vähentyneet alakoulun musiikin tunnit. Yksi tunti viikossa musiikkia on aivan liian vähän alakoululaisille kokonaisvaltaiseen oppimiseen. Tuntien vähentyminen on tuottanut Kukilalle  surua tälle lukuvuodelle hänen joutuessa jättämään monta mieluista oppimiskokonaisuutta pois opetuksesta. Kukila toivookin opetusuunnitelman kehittäjien ottavan tämän huomioon seuraavassa opetussuunnitelmassa. Omaa työtään Kukila aikoo jatkaa samaan malliin. Se lienee helppoa, koska hän saa olla työssä, josta tykkää.

 


Musiikki on aine, jossa kaikki kukat saavat kukkia

Kerttuli Palovaara palkittiin Koulujen musiikinopettajien kevätpäivillä huhtikuussa lukuvuoden 2015-2016 parhaasta pro gradusta. “Musiikki on aine, jossa kaikki kukat saavat kukkia”- Musiikinopettajien ja tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaaminen musiikintunneilla on aiheeltaan ajankohtainen ja nostaa esille erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohtaamiseen liittyvät haasteet sekä musiikkikasvatuksen koulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen kehitystarpeet.

Kerttuli Palovaaran kiinnostus erityistä tukea tarvitsevia oppilaita kohtaan alkoi kasvaa opiskeluaikana Oulun yliopistossa. “Haluan ymmärtää ihmisiä, joilla on erityisiä haasteita elämässä”, Palovaara kertoo. Opiskeluaikanaan hän kohtasi tukea tarvitsevia oppilaita niin opetusharjoitteluissa kuin sijaisuuksia tehdessään. Heidän kohtaamisensa oli mielenkiintoista, mutta haasteellista. “Tunsin itseni neuvottomaksi, ja koska musiikkikasvatuksen opinnot eivät tarjonneet juurikaan erityismusiikkikasvatuksen tai erityispedagogiikan opintoja, halusin tutustua aiheeseen tarkemmin opinnäytetyössäni”, Palovaara muistelee.

Monipuoliset opinnot ammatillisen kehittymisen tukena

Musiikkikasvatuksen opintojen lisäksi Palovaara opiskeli musiikkiterapian perus- ja aineopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Musiikkiterapiaopinnot antoivat hänelle paljon ymmärrystä ja tietoa erityisryhmistä ja heidän taustoistaan, sekä siitä, miten heitä voitaisiin tukea musiikin keinoin. Opinnoissa käytiin käytännössä läpi erilaisia musiikkiterapiamenetelmiä, joita voidaan hyödyntää myös musiikkikasvatustyössä sekä musiikin vaikutuksia mm. aivojen kehitykseen, oppimiseen ja tunteisiin. Musiikkikasvatuksen opinnot puolestaan kehittivät esimerkiksi pedagogista ajattelua ja ryhmänhallintataitoja, jotka hyödyttävät myös musiikkiterapeutin työssä.

Gradun aihe on myös ajankohtainen, sillä vuoden 2011 perusopetuslain muutoksessa otettiin käyttöön kolmiportainen tuki kaikissa aineissa, myös musiikissa. Se tarkoittaa, että tukea tarvitsevat oppilaat pyritään integroimaan yleisopetukseen ja jokaisen opettajan tulee antaa oppilaalle hänen tarvitsemaansa tukea. Kuitenkin musiikinopettajien valmiudet kohdata erilaisia oppijoita vaihtelevat suuresti.

Erityispedagogiikan tarve musiikkikasvatuksen koulutuksessa

Palovaaran mukaan opintoihin tulisikin sisältyä nykyistä enemmän erityismusiikkikasvatuksen ja erityispedagogiikan opintoja. Erityisryhmistä, kolmiportaisesta tuesta ja musiikin vaikutuksista tulisi puhua enemmän. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka oppilaiden tuen tarve voidaan tunnistaa, millaisia haasteita oppilailla voi olla musiikin opiskelussa, miten heitä voidaan tukea opiskelussa ja mitkä ovat musiikin mahdollisuudet erilaisten haasteiden kohtaamisessa. Palovaaran gradu antaakin paljon kehitysideoita opettajankoulutuksen tulevaisuutta ajatellen.

Kolmiportaisen tuen toteutus haasteellista

Palovaaran tutkimuksen mukaan yli puolet musiikinopettajista kokevat valmiutensa kohdata tukea tarvitsevia oppilaita hyviksi. Kuitenkin vastavalmistuneiden musiikinopettajien valmiudet ovat huomattavasti heikommat. “On selvää, että työssä oppii, sillä kyselyni tuloksien mukaan jo useamman vuoden työelämässä olleet musiikinopettajat ja musiikkia opettavat luokanopettajat kokivat valmiutensa kohdata tukea tarvitsevia oppilaita pääsoin melko hyviksi”, Palovaara kertoo.

Erityisopettajan pätevyyden omaavat opettajat erottuivat joukosta siinä, että he kokivat valmiutensa useimmin erittäin hyviksi. Erityispedagogiikan koulutus antaa siihen eväät. Kolmiportaisen tuen toteutus koettiin haasteellisimmaksi johtuen koulutuksen ja tiedonkulun ongelmista. Palovaara kuuluttaakin täydennyskoulutuksen ja työyhteisön tuen merkitystä. Moni opettaja kokee, etteivät he saa tarpeeksi tietoa oppilaiden taustoista eivätkä tukea oppilaiden vanhemmilta.

Palovaaran tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että musiikinopettajilla on käytössään paljon hyviä ja toimivia tukimuotoja. Oppimisen haasteiden, musiikin oppimista ja hyvinvointia tukevien vaikutusten sekä erityisryhmille soveltuvien musiikin opetusmenetelmien paremmasta tuntemisesta olisi kuitenin paljon hyötyä musiikinopettajan työssä. Aineistosta nousi esille myös työrauhaongelmien yleisyys ja tarve avustajalle musiikkiluokassa. Myös tilaratkaisut, jotka mahdollistavat opetukset eriyttämisen ja eriytetyt opetusmateriaalit, koettiin tärkeiksi.

Palovaaran mukaan taito-ja taideaineilla on suuri merkitys oppilaille. Niiden mahdollistamien onnistumisen kokemusten kautta oppilaat saavat itseluottamusta ja oppivat sinnikkyyttä. Musiikin tekemisen sosiaalinen luonne ja ryhmässä toimiminen kehittää myös sosiaalisia taitoja. Tutkimuksensa tuloksia Palovaara on päässyt testaamaan käytännössä, kun hän toimii parhaillaan musiikin tuntiopettajana Kajaanin lyseossa opettaen musiikkia ja kuvataidetta 7.-9.-luokkalaisille. Hänen luokassaan on näin keväällä epäilemättä upea kukkaloisto!

Kerttuli1 Kerttuli2


Pro Musica -mitalista itseluottamusta muusikkouteen

On taas se aika vuodesta, kun uudet ylioppilaat painavat lakin päähänsä. Musiikinopettajilla on mahdollisuus muistaa niitä opiskelijoita, jotka ovat ansioituneet musiikin opinnoissa sekä koulun musiikillisessa toiminnassa. Koulujen musiikinopettajat Ry myöntää Pro Musica -mitalin ja kunniakirjan opettajien anomuksesta tunnustuksena musiikillista lahjakkuutta ja harrastuneisuutta osoittaneelle opiskelijalle. Lukion musiikinopetus pohjautuu ajatukselle, että musiikki on olennainen osa ihmisen kulttuuria. Musiikillinen osaaminen ja aktiivinen kulttuurivaikuttamisen kouluyhteisössä onkin hyvä peruste ansiomitalin saamiselle.

Oululaisen Madetojan musiikkilukion musiikinopettaja Johanna Kemppainen näkee mitaleiden roolin tärkeänä koulutaipaleensa päättävän ansioituneen musiikinopiskelijan muistamisessa. Perusteet mitalin saamiselle ovat olleet aktiivinen näkyminen ja toimiminen ansioituneesti Madetojan musiikkilukion toiminnassa. Kemppaisen mukaan heillä on ollut tapana myöntää vuosittain kaksi mitalia. Toinen on osoitettu klassisen musiikin edustajalle ja toinen kevyemmän musiikin taitajalle. Viime keväänä perusteina olivat mm. ansioitunut toiminta kamarimusiikissa ja koulun sinfoniaorkesterissa. Vastuuntuntoisuus ja aktiivisuus yhteisön musiikillisessa toiminnassa otetaan siis huomioon. Mitalin voi myöntää näin ollen useammalle opiskelijalle samassa lukiossa.

Kemppaisen mukaan opiskelijat ovat arvostaneet saamansa mitalia ja pitäneet sitä suurena kunnianosoituksena lukioajastaan musiikin parissa. “Se on tuonut myös lisää itseluottamusta muusikkouteen”, Kemppainen lisää.  Useat Madetojan musiikkilukion Pro Musica -mitalin saaneista toimivat tällä hetkellä ammattilaisina musiikin parissa, esimerkiksi muusikoina, pedagogeina ja tutkijoina.

Miko Kontturi sai Pro Musica -mitalin Madetojan Musiikkilukiosta valmistuessaan vuonna 2014.  Koulun musiikinopetuksesta hän kertoo saaneensa ennen kaikkea hyviä ystäviä, laajan ymmärryksen musiikin teoriasta, käytännöstä ja historiasta sekä sen kulttuurillisista merkityksistä. Kontturi osallistui lukio-aikanaan aktiivisesti musiikkielämään myös koulun ulkopuolella. Hän kertookin olleensa otettu tästä musiikinopettajien huomionosoituksesta koulutaipaleen päättyessä ja jatkaneensa musiikin viitoittamalla tiellä. Nykyään Kontturi opiskelee Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingissä pääaineenaan laulu. Hän on työskennellyt myös Vaasan Kaupunginteatterissa teatterimuusikkona.

Anna von Becker palkittiin Pro Musica -mitalilla hänen valmistuessaan Madetojan musiikkilukiosta 2015. Hän oli osallistunut aktiivisesti koulun musiikkitoimintaan useissa kokoonpanoissa ja eri instrumenteilla.  “Oli hienoa saada tuollainen mitali, ja erityisen hienolta se tuntui musiikkilukiossa, jossa on niin monia musiikillisesti ansioituneita opiskelijoita”, von Becker muistelee. Von Becker opiskelee tällä hetkellä Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen koulutusohjelmassa, mutta hänellä on opiskelupaikka myös matematiikan laitoksella. Kontturille ja von Beckerille mitalit ovat siis olleet yksi merkittävä askel yhä jatkuvaan aktiiviseen elämään musiikin puolesta, pro musica.